Kolumni: Hei hei välikisat – Leijonilla yllättävä tilanne käsillä

Ensi viikolla Moskovassa ja Pietarissa lähtevät liikkeelle MM-kisat, jotka uhkasivat olla pahasti välikisat, monesta syystä.

Syksyllä pelataan World Cup, jonka johdosta esimerkiksi moni kovempi tähti ei ole hirveän kiinnostunut lähtemään MM-kisoihin, sillä heidät on jo nimetty valmiiksi syksyn turnaukseen.

Ei ole tarvetta antaa näyttöjä ja on parempi kerätä akkuja kotona.

Se, että Leijonat sai niinkin kovat vahvistukset mukaansa kuin Aleksander Barkovin ja Jussi Jokisen, on yllätys ja samalla ei ole yllätys.

Barkov on kasvanut perheessä, jossa arvoina ovat olleet kurinalaisuus ja kunnioitus. Barkovissa ei ole diiva-elkeitä, ei laisinkaan. Nöyryys paistaa kaikessa läpi. Ei hän lähde ilman todella painavia syitä kieltäytymään maajoukkueen edustamisesta.

Sama juttu Jokisella. Viime MM-kisoissa kapteeni ja monesti suora myöntäminen: Leijona-paidan kantaminen merkkaa. Jos paikat ovat kunnossa, miksi kieltäytyä?

Barkov ja Jokinen tulevat olemaan World Cup -joukkueessa tukijalkoja. Ei heidän sinänsä olisi tarvinnut lähteä MM-kisoihin, mutta lähtemiselle on aivan ymmärrettäviä taustatekijöitä olemassa.

Nämä kaksi apua muuttivat paletin suuntaa merkittävästi. Barkov on ottanut askeleita kohti jo aivan supertähden asemaa NHL:ssä. Hän on jo nyt yksi sarjan parhaista kahden suunnan senttereistä, joka pystyy kantamaan isoa vastuuta ja joka ennen kaikkea pystyy kantamaan tuloksellista vastuuta.

Ja ikää on 20 vuotta.

Jokinen, 33, taas on pelannut yhden NHL-uransa parhaimmista kausista. Hän ja Barkov olivat kaikista suomalaispelaajista aivan ne kärkinimet, jos vertailemaan lähtee.

Barkov voi hyvinkin olla koko turnauksen paras sentteri ja Jokinen tuo niin paljon monipuolisuutta ja johtajuutta. Ja ennen kaikkea he tuovat kovaa kärkeä Leijoniin.

Yllätyksiä lopullisissa nimeämisissä?

Mutta nyt päästään itse kysymykseen. Nimittäin Barkovin ja Jokisen lisäksi hyvin todennäköisesti myös Mikael Granlund saapuu Leijonien vahvuuteen.

Yhtäkkiä ollaan suorastaan yllättävässä tilanteessa, jossa hyökkäyksessä alkaa olla hurja ylitarjonta.

Liigafinaaleista mukaan liittyvät ilman yllätyksiä ainakin Patrik Laine, Kristian Kuusela ja myös Jani Lajunen nähdään mahdollisesti jossain roolissa. Lisäksi Ville Husso on noussut Jalosella vaihtoehtoina liigafinaaleista mukaan liittyvien nimien joukossa esille.

Alkaahan tuossa olla pikkuisen vaihtoehtoja.

Hyökkäyksessä kun ovat jo valmiiksi sellaiset nimet kuin Leo Komarov, Teemu Pulkkinen, Markus Granlund, Sebastian Aho, Jarno Koskiranta, Sallisen veljekset Tomi Sallinen ja Jere Sallinen. On Pekka Jormakkaa, Mikko Rantasta ja niin edelleen.

Ongelmaksi hiljalleen alkaa muodostua se, että löytyykö kaikille oikein roolia?

Tilannetta voi katsella esimerkiksi erikoistilanteiden kautta, jotka ovat huomattavan tärkeässä asemassa joukkueen runkoa rakentaessa.

Ylivoimalla vasemmalla puolella laukaisu-uhkaa luovat Laine ja Pulkkinen omissa ylivoimissaan. Barkov ja Jokinen voidaan lyödä helpolla Laineen kanssa samaan ylivoimakentälliseen, siihen Kuuselaa ja Hietasta mukaan. Toisessa ylivoimassa Pulkkista on ruokkimassa akseli Granlund-Aho, Komarovin hääriessä maalilla ja Anssi Salmelan ollessa ainoana pakkina viivassa.

Korvataanko tässä yhtälössä Aho toisella Granlundilla? Tai Rantasella? Kuka tässä yhtälössä on se lenkki, joka joutuu sivuun? Tai ketkä? Kuka lopulta jää myös pelaavista ketjuista ulos?

Alivoimalla taas Sallisen veljekset saavat hyökkääjien osalta vastuuta omassa alivoimaparissaan. Sitten on lyödä Komarovia, Barkovia, Jokista, fiksua alivoimapelaajaa Ahoa, Lajusta ja Antti Pihlströmiä mukaan.

Aluksi näytti jo siltä, että Leijonien joukkue jäisi melko tasapaksuksi. Mutta mitä vielä?

Puolustus hieman huutaisi vielä yhtä Sami Vatasta mukaan luomaan erittäin vahvan kokonaiskuvan. Nyt luotettavia peruspuolustajia on paljon ja hieman isompi kiekollinen vastuu on jäämässä muutaman kaverin varaan.

Mutta ei puolustus nytkään heikko ole, mutta yhtä vahvistusta se kenties kaipaisi vielä.

Kaiken tämän keskellä vaikuttaa siltä, että aivan sen lopullisen kisajoukkueen nimeämisessä saattaa tapahtua vielä isoja yllätyksiä. ”Varmat” kisamatkat saattavat olla kaikkea muuta kuin varmoja.

Esimerkiksi nyt näyttää jopa hieman hölmöltä se, että toiselle Granlundille on luvattu varma paikka. Se kun kaikkien vaihtoehtojen keskellä on varsin hyvin perusteltavissa aivan toiseksi.

Mutta samalla fakta on se, että Leijonat on noussut yhtäkkiä aivan suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon koko homman osalta. Venäjä on vahva ja saa tuomariedut kotikisoissa käyttöönsä, mutta esimerkiksi Kanada on nuorehkolla ryhmällä mukana, joka ei ole läheskään niin vahva mitä viime vuonna. Ruotsilla on paljon kieltäytymisiä, USA on sama vanha (tai joukkueen rungon osalta nuori) pieni arpa, mutta silti vaarallinen. Tshekistä ei ole loppuviimein mihinkään ja siinäpä ne oikein kunnon kisaajat nyt ovatkin.

Tässähän tulee vielä aika jännä kevät leijonafaneille.

Se on ainakin varmaa, että välikisoille voidaan sanoa: hei hei.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen