Kommentti: Miksi futisjätkä ymmärtää Jokeri-faneja?

”Jokainen ihminen on erehtyväinen, mutta vain tyhmä pitää kiinni erehdyksestään.” Minun erehdykseni oli välttää Jokerien KHL-lätkää näinkin kauan. Lätkäjätkien keskuudessa olen kokenut parhaimmaksi lainata mieluummin vaikkapa Boston Bruinsin entistä laituria kuin muinaista roomalaista poliitikkoa. Yhtään lätkäjätkiä aliarvioimatta, mutta harvoin vain ketään Ciceron sitaatit kiinnostavat kesken pelin. Ei varsinkaan silloin, kun vastapuolella on yksi KHL:n suurimmista – TsSKA Moskova. Siksi minä, futisjätkä, pidin suuni kiinni ja keskityin otteluun. En ole katsonut liialti Jokeri-lätkää paristakaan syystä. Ensinnäkin Jokerit organisaationa ja KHL sarjana on tätä nykyä yksinkertaisesti epäilyttävä kuin Vladimir Putinin valinta kolmannelle jatkokaudelleen. Vain kuolleista herätetty Otto Wille Kuusinen olisi mielissään tuollaisista itänaapurin eliitin kytköksistä tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Joka muuta väittää lienee kovapintainen Jokerit-fani. Eikä siinä mitään. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, paitsi Venäjällä.

Toisaalta taas

ehkä tämäkin yhteys kannattaa laittaa mittasuhteisiin. Futiksen MM-kisat otellaan paahtavassa aavikossa Qatarissa, talviolympialaiset pidettiin subtrooppisessa Sotshissa ja viimeksi yleisurheilijat ovat joutuneet hengittämään kahden tupakka-askin verran saasteita päivässä Pekingissä. Ja nämä vain esimerkkeinä. Ei Jokerit ja KHL ole todellakaan ainoa urheiluympäristö, jonka päälle lankeaa epäilyksen varjo. Jos urheilua katsoisi todella hurskaasti, voisi täysin puhtaalla omatunnolla kenties tihrustaa vain piirikunnalliset lusikkaväännöt. Siksi lieneekin jossain määrin myös hyvä asia, että politiikka unohtuu suorituksen alkaessa. Ja lauantainen ottelu olikin ensiluokkaista lätkää: Jokerien ja TsSKA:n show´ssa intensiteettiä riitti kuin Gagarin itse olisi ollut kaukalon laidalla kannustamassa. Huipputaitavia yksilöitä, erittäin organisoitua lätkää – yhteistyön peliä, joissa yksilöistä rakentuu mahdollisimman suuri summa vastustajan nippuun nähden. Sellaista futistakin on mukava katsoa. Ja tuossa olikin tiukasti paketoituna se toinen syy, miksi en ole lätkää sen analyyttisemmin vähään aikaan seurannut, ainakaan syksyllä. Jokerien ja TsSKA:n ottelu osoitti, että elokuisella runkosarjan väännölläkin voi olla urheilullisesti huimasti annettavaa. Niinpä vaikka asun lähempänä Töölöä, vaikuttaisi Pasilaan olevan jatkossa lyhyempi matka. Ainakin jos etsin urheilusisältöä arkipäivälle klo 18.30 alkaen. Futisjätkänä taidan silti keskittyä lähinnä Roman Eremenkon TsSKA Moskovan peleihin. Riittää muuten sielläkin ikäviä lieveilmiöitä. Ne ilmiöt, kuten rasismi, unohtuvat, kun peli lähtee käyntiin vaikkapa syksyn Mestarien liigan otteluissa. Eipä ole hieno juttu tuokaan, mutta yritän vain sanoa, että ymmärrän Jokeri-lätkästä pitäviä. Futisjätkän laji on vielä paljon sotkuisempi. Jaakko Käyhkö Twitter: @JaakkoKayhko