Viime kaudella eurooppalaiseen kiekkoiluun tuotiin näyttävällä tavalla CHL eli Champions Hockey League tarjolle. Aiemmin oli ollut European Trophyä ja yhden kauden ajan käytännössä hyvinkin vahvasti jalkapallosta tutulla konseptilla pyörinyt Mestarien liiga, joka kuitenkin kaatui moniinkin eri ongelmiin.

Viime syksynä tai enemmänkin kesän loppuvaiheilla CHL täräytettiin liikkeelle varsin mahtipontisesti. Paljon joukkueita ja paljon sen sisältä tulleita hehkutuksia. Toki se keräsi heti paljon naureskelua, että miten sarjasta voidaan käyttää ”mestareiden liigan” nimitystä, kun mukana oli esimerkiksi Liigassa viimeisille sijoille jääneitä joukkueita.

Ja kiistaton fakta oli myös se, että moni alkulohkon otteluista oli enemmän ja vähemmän heikkotasoisia ja osa otteluista tuntui suorastaan turhilta.

Pelillisen tason osalta kulkeutuma oli varsin kaksijakoinen. Kun heikommat tippuivat pois, alkoi peleistä tulla oikeasti laadukkaita pudotuspelivaiheessa. Toki tätä tuki myös ajankohta, sillä kun pudotuspelivaihe tuli vastaan, oltiin sarjakausissa edetty jo hyvin eteenpäin. Ihan luonnollistakin siis, että sähellys vähentyi ja järjestelmällisyys ja pelitempo kasvoivat.

Sitten kun yhtälöön lyötiin vielä eurooppalaisten huippujoukkueiden kohtaamisia, niin pelitapahtumista tuli oikeasti jo hyvinkin kiinnostavia.

JYPin ja Skellefteån kohtaamiset olivat upeita näytöksiä, samaa pystyi sanomaan Kärppien ja Frölundan kohtaamisista.

Ja itse asiassa jälkimmäisenä mainitun kaksikon toinen kohtaaminen välierissä oli yksi Kärppien kauden parhaista otteluista. Melkeinpä suoraan sanoen paras. Ja se on paljon sanottu, kun ottaa huomioon sen, että joukkue voitti liigamestaruuden kevään päätteeksi.

Kohtaamisessa nähtiin kiekollisesti hyvin laadukasta eurooppalaista jääkiekkoa, jossa yhdistyi nopeatempoinen suunnanmuutospeli ja sopiva annos fyysisyyttä. Monella mittarilla huikea kiekkotapahtuma dramaattisuudella ja viihdearvoltaan.

Tuollaiset hienot esimerkit olivat osoitus siitä, että KHL:n ulkopuolisetkin eurooppalaiset joukkueet pystyvät asettamaan riman korkealle. Ja samalla CHL näytti sen, että ei se ole mikään vitsi. Se on vahva lisä.

Tälle kaudelle konseptia on pistetty uuteen uskoon. Alkulohkoissa on nyt vain kolme joukkuetta ja pudotuspelivaiheeseen mennään nopeammalla, mutta myös järkevämmällä tavalla. Alkulohkon otteluita tulee kullekin joukkueelle vain neljä ja ne eivät valu enää mitenkään sarjakausien puolelle. Alkulohkot pelataan harjoituskauden aikana ja ne ovat valmistavia pelejä. Pudotuspelit pelataan sarjakauden aikana ja kun panos on aidosti kova, voidaan realistisestikin odottaa laatua nähtäville.

Konseptimuutoksella CHL myös viestittää sitä, että se pystyy tekemään korjausliikkeitä asioihin, mitkä eivät toimineet ensimmäisellä kaudella. Kehitettävien asioiden myöntäminen, niiden korjaaminen mahdollisuuksia antamalla, uusien asioiden testaaminen ja potentiaalinen onnistuminen. Näin sen pitääkin mennä.

Mutta samalla on mielenkiintoista nähdä se, että miten suuren yleisön asenne kehittyy kun mennään toista vuotta. Ensimmäisellä kaudella kun yleinen ilmiö oli se, että aivan sellaista kunnon mahdollisuutta sarjalle ei annettu. Enemmänkin ilmiönä oli kärsimättömyys ja liiallinen äkkipikaisuus. Naureskeltiin ilman että sen suuremmin tutkailtiin itse tuotteen raakasisältöä.

Mistään ei tule täydellistä yhdessä päivässä. Mutta kun asioita kokeillaan ja huomataan, voi saavuttaa jotain hienoa.

Ja se piste, minkä CHL voi saavuttaa, on se, että suuri yleisö huomaa aidosti sen miten viihdyttäviä otteluita sarja voikaan tarjota. Millaisia tunne-elämyksiä peleistä voi ottaa irti ja kuinka huippujoukkueiden keskinäiset ottelut voivat olla jopa huomattavasti parempia kuin ne marraskuiset Ilves-HPK-väännöt.

Raaka fakta on se, että varsinkin Ruotsista useampi joukkue tarjoaa jopa arkisia liigavastuksia kovemman haasteen pöytään. Ja kun Euroopassa on noin 10 huippuhuippujoukkuetta KHL:n ulkopuolella, vähintäänkin, on CHL:n loppuvaiheilla kilpailullinen taso huomattavan korkea.

Alkulohkon ottelut ovat valmistavia pelejä ennen omien sarjakausien alkua ja se realiteetti kannattaa tunnustaa. Niissä on kuitenkin jo huomattavasti enemmän panosta kuin Iisalmessa pelattavassa 400 katsojan harjoituspelissä. Ne ensin avoimin mielin tarjottimelle ja sen jälkeen nauttimaan huippukiekosta pudotuspelivaiheessa.

Siitä väkevä suhtautumismalli tarjolle. Tuskin hirveästi tarvitsee pettyä.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet CHL CHL Pääuutiset