Koko kalenterivuoden suurissa pelillisissä vaikeuksissa ollut HIFK käänsi kurssinsa kreivin aikaan, kun joukkue lähtee haastamaan Liigan yhtä mestarisuosikkia Tapparaa puolivälierissä. HIFK:lle teki hyvää pelata kaksi tiukkaa kamppailua ennen runkosarjan lopussa huippuvireeseen yltäneen Tapparan kohtaamisia. Joukkue sai myös hyvää harjoitusta äärirajoille venymisestä, kun Villi Kortti – kierroksen ratkaisupeli Ilvestä vastaan venyi ennätyspitkäksi.

Helsinkiläisten tehopuolustaja Lauri Taipalus kertaa viime päivien tuntemuksiaan mammuttiottelun jäljiltä SuomiKiekko-sivuston haastattelussa.

– Kroppa oli kovilla ja aika tyhjäksi se veti. Pari päivää meni aika haamuna tässä.

– Voitot ovat luoneet uskoa joukkueeseen ja päätimme silloin loppupeleissä, että näytämme mitä osaamme. Ilves-pelin jatkoaikavoitto loi meille tosi paljon uskoa ja voimavaroja pitkälle, Taipalus kertoo.

27-vuotias Taipalus odottaa Tapparan kohtaamista innolla.

– Tosi mukavaa päästä haastamaan kovaa jengiä, joka on menestynyt viime vuosina hyvin. He tietävät miten pelata.

– He puolustavat hyvin ja tukkivat keskustan. Heidän alueelleen ei ole helppo päästä. Hyökkääjiltämme vaaditaan napsu enemmän, jotta pääsemme maalipaikoille, Taipalus muistuttaa.

Tapparan pelaajista puhuttaessa puolustajalle mieleen tulee ensimmäisenä runkosarjan maalikuningas Olli Palola.

– Kaverilla on kova kuti ja lempinimi ”Keuruun Kovalchuk” kertoo varmasti myös niistä maalintekotaidoista. On siellä toki muitakin hyviä pelaajia varsinkin ylivoimalla, joten kyllä meidän jotain täytyy keksiä, ettei maalivahtimme ihan päällään tarvitse seistä.

Taipaluksen runkosarja oli huikea, sillä mies teki tehot 6+27, jolla sijoituttiin puolustajien pistepörssissä sijalle viisi. Puolustajan itsensä mukaan kuitenkin pudotuspelit määrittävät hänen tasonsa pelaajana.

– Nythän se vasta mitataan, minkälainen pelaaja minä olen. Siellä ylivoimalla kyllä pitää tapahtua, koska sitä vastuutakin tulee niin paljon. Odotukset ovat itselläni kovat. Joukkueen ilmettä katsellessani tiedän, että pärjäämme.

Jesse Happonen