SuomiKiekko-sivuston toimittaja Ilari Savonen käy läpi kolumnissa Nuorten Leijonien avausottelua Kanadassa pelattavissa MM-kisoissa ja sen tarjoamista asioista tulevaisuuttakin silmällä pitäen.

***

Kun etukäteen pohti asioita USA-pelistä ja sen lähtökohdista, oli rehellisesti mielessä se, että nyt voi tulla melkoisen kylmää kyytiä Suomen pojille heti kättelyssä. Jenkeillä oli ja on kuitenkin paljon hyviä pelaajia mukana turnauksessa. Siihen pieni kaukalo vielä kaikkeen lisättynä, missä he ovat enemmän kuin kotonaan verrattuna esimerkiksi Suomeen, jolla vain muutama pelaaja pelaa tällä hetkellä kisoissa käytössä olevassa kaukalon koossa.

Ja se kun on hyvin eroava ”Euroopan kokoon” verrattuna. Vaati aikaa monessakin suhteessa tottumiseen.

Kaikki lähtökohdat tukivat sitä, että Nuoret Leijonat saavat samantien todellisen muistutuksen siitä, että missä tässä turnauksessa mennään. Kaikkeen tähän nähden avausottelu oli jopa hieman yllättävä.

Nuoret Leijonat eivät missään nimessä olleet koko pelin ajan vain Ville Husson varassa, vaikka Husso pelasikin todella upean pelin. Esimerkiksi kolmas erä meni enemmän Suomen hallinnassa kuin jenkkien dominoidessa.

Vahvoja jaksoja riitti ja niitä maalipaikkoja voittoakin ajatellen todella oli.

Maalinteon tehokkuus kun vaan on edelleenkin perisynti suomalaisessa kiekkoilussa. Siitä ei pääse mihinkään, vaikka nyt on kasvamassa Jesse Puljujärven kaltaisia todellisia maalisylkijöitä. Hyviä laitureita tuossa joukkueessa on, mutta heistä pitäisi saada vielä enemmän irti.

Samalla USA-peli kertoi kuitenkin sen, mitä osasi kyseenalaistaa turnaukseen lähdettäessä. Suomen sentteriosasto on ohut, todella ohut tähän turnaukseen.

Viime vuonna iso tekijä menestyksessä oli Teuvo Teräväisen johtava pelaaminen ykkössentterin tontilla. Hän kantoi tulosvastuuta, hän kantoi joukkuetta reppuselässä ja tarjoili upeita paikkoja maalipörssin voittaneelle Saku Mäenalaselle.

Nyt sellainen puuttuu.

Kaikki kunnia Aleksi Mustoselle ja Roope Hintzille, mutta he yksinkertaisesti eivät tule riittämään kärkisenttereiden tonteille. Mustonen on hyvä kolmossentteri U20-kisoihin, ehkä juuri ja juuri kakkossentteri. Hintz toimisi paremmin laidassa.

Se ykkössentteri, suuntaa näyttävä dominoiva pelaaja puuttuu. USA:lla on sellainen Jack Eichelin muodossa, joka pystyy luomaan vaarallisuutta pelasi joukkue ympärillä miten nihkeästi tahansa. Ruotsilla William Nylander on samanlainen hahmo. Kanadalla niitä on useampi.

Nykypäivän jääkiekossa sentteriosasto on kuitenkin se, minkä on oltava kunnossa, jos haluaa voittaa jotain. Sentterit, maalivahti ja puolustuksen johtohahmot. He ovat ne, jotka määrittävät ja joiden on määritettävä eturintamassa suunta koko joukkueelle.

Nyt ne ovat Nuorilla Leijonilla maalivahdit Husso ja Juuse Saros, puolustajista Juuso Honka ja hyökkääjistä… niin. Artturi Lehkonen on hyvä johtohahmo, mutta ei kuitenkaan aivan sellainen illasta toiseen hurjia tehoja lähemmäs yksin nakuttava yksilö. Kasperi Kapasella olisi vaikka kuinka taitoa ja potentiaalia, mutta intensiteettitaso ja sitotumisen määrä avauspelissä olivat kummastuttavan heikkoja. Häneltä on odotettava ykköshyökkääjän vastuunkantoa, vaikka potentiaalia on toki siihen vaikka kuinka. Mutta pystyykö hän olemaan sitä jatkossa jokaisessa pelissä? Ja ennen kaikkea: haluaako hän olla sitä?

Sitten on Puljujärveä, Sebastian Ahoa, Mikko Rantasta sun muuta, jotka ovat hyviä kakkos- ja kolmosketjun hyökkääjiä. Eivät kuitenkaan vielä sellaisia ykkösviulun soittajia.

Kun tuohon joukkueeseen lisäisi yhden Nylanderin, joka johtaisi esimerkillä, loisi paikkoja, löytäisi Kapasen, niin kaikki näyttäisi vielä huomattavasti paremmalta.

Nyt vaikeuksia tuottaa se, että vaikka kuinka Husso ja Saros torjuisivat loistavasti, ovat maalimäärät jatkuvasti ujoja. Kun vain ei ole kapasiteettia parempaan. Juurikin materiaalin haasteiden takia.

Yksittäisiä maalirikkaita suorituksia voi tulla, mutta varsinkin ratkaisupelien suhteen maalinteon saralle kohdistuu todella kovia kysymysmerkkejä.

Mutta kun ei ole Nylanderia, niin ei auta sen perään huudellakaan. Joka tapauksessa Suomi kaipaa seuraavaa seuraavaa johtavaa nuorta sentteriä Teräväisen aikakauden jälkeen.

Ei hyvistä laitureista saa millään maksimia irti, kun keskikaista ei ole läheskään samalla tasolla.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Artikkelit Leijonat Pääuutiset U20