Kommentti: Lupaava startti ”KJ:n” aikakaudelle

Karjala-turnaus on nyt taputeltu ja samalla Leijonien peräsimessä uusi päävalmentaja Kari Jalonen on nyt saanut tulikasteensa kyseisessä tehtävässä.

Paikan päällä turnauksessa ollut toimittaja Ilari Savonen listaa viikonloppuna esille tulleita asioita kommentissaan.

****

Lähtökohdat ”KJ:lla” ja koko valmennusjohdolla Karjala-turnaukseen eivät olleet helpot. Keskiviikkona kokoontuminen, torstaina jo ensimmäinen peli. Aitoja kunnon harjoittelumahdollisuuksia hyvin vähän. Pelitapahtumat ohjasivatkin laivaa Helsingissä, joiden suhteen käteen jäi lopulta paljon hyvää.

Tshekki-kamppailusta tuli Leijonille hieman ohipeli, kaikessa totuudessaan. Se tuli liian nopeasti vastaan, minkä myös Jalonen itse myönsi. Sen takia totuutta enemmänkin kertoivat lauantain Venäjä- ja sunnuntain Ruotsi-pelit.

Ensimmäisessä, Venäjää vastaan, Leijonat toki sai muutaman helpohkon maalin, mutta suoritus itsessään oli hyvin tasapainoinen ja vahva viime kevään maailmanmestaria vastaan. Heikomman alun jälkeen palaset olivat kunnossa, hyökkäyspelaaminen oli terävää ja puolustaminen hyvin tiivistä.

Ja ennen kaikkea se, mitä nykyinen valmennusjohtokin hakee ja mitä se yrittää viedä siihen suuntaan, mitä Erkka Westerlundin aikakaudella vietiin, eli nopea suunnanmuutospeli, tuotti tulosta. Tuli tukea takalinjoilta ja tuli tehokkuutta mainiolla tavalla.

Myös Ruotsia vastaan Leijonat loi todella, todella, todella paljon maalipaikkoja. Omiin meni muutama helpohko osuma, mikä hieman hämäsi lopputulemassa. Ei Leijonat kolmen maalin verran huonompi itse tuloksen takana ollut, vaan vähintäänkin tasoissa siinä suorittamisen laadussa, mitä Ruotsi esitti. Toki kunnia länsinaapurille tehokkaasti viimeistelystä ja loistavasta maalivahtipelistä, mitkä takasivat turnausvoiton.

Mutta kun tarkistelee esimerkiksi pelillistä puolta, voi olla rauhallisin mielin siitä, missä kunnossa työkalut olivat. Nimenomaan hyökkäyspelaamisessa Leijonat pääsi hyvin liikkeelle projektissaan koko viikonlopun aikana. Sen suhteen lupaava alku, ehdottomasti. Jalkeilla olleessa ryhmässä oli toki kamppailuvoimaa paljon tarjolla, mikä edisti fyysisissä väännöissä kaksinkamppailujen voittamista, mikä myös edisti paikkojen luomista. Noita elementtejä Leijonat tarvitsevat myös jatkossakin, ehdottomasti. Se tullaan huomioimaan varmasti pelaajavalinnoissa.

Enemmänkin ongelmia oli puolustuspelaamisessa ja siinäkin ehkä sana ongelma on pientä liioittelua. Kaksi maalia per peli keskiarvo nyt ei ole mikään kovin huolestuttava. Tiiviin puolustuspelin rakentamisessa kuitenkin menee aina tovi ja se kokonaisuus, mikä siltä saralta paistoi, ei miltään kovin huolestuttavalta vaikuttanut.

Mutta juuri puolustuspelistä Jalonen myös paljon puhui esimerkiksi lauantain murskavoitonkin jälkeen. Ja toki aiheesta puhuikin. Siinä Leijonilla oli parannettavaa ja jäi parannettavaa jatkoa ajatellen.

Lähtökohdat kuitenkin edelleen ovat ne, että Leijonat nojaa vahvaan maalivahtipeliin, vahvaan viisikkopuolustamiseen ja terävään suunnanmuutospeliin. Siihen nykyinen valmennusjohto toimintaa vie ihan avoimesti. Siihen päälle vielä erikoistilannepelaamisen terävyys ylivoimalla ja alivoimalla. Ne ovat kuitenkin niitä alueita, missä kansainväliset huippupelit lopulta ratkaistaan.

Karjala-turnauksessa suorittamisen suunta oli positiivinen Leijonilla, mutta tapahtuma oli tärkeä myös taustatekijöiden osalta. Ehkä Jalosen puheet yhteistyön aloittamisen tärkeydestä ja siitä, että pelaajille on tärkeää nähdä nimenomaan se millainen persoona Jalonen on, voivat kuulostaa hyvinkin jargonialta. Mutta eivät ne ole sitä.

Jalosen suhteen on aina puhuttu siitä, että hän on hyvin totaalikontrolloiva valmentaja, tiukka ja kurinalainen. Nyt mukana olleille pelaajille välittyi täysin se, että mitä hän on A-maajoukkueen päävalmentajana. Miten kokonaisuus pyörii koko valmennusjohdon osalta. Mitkä ovat tällä kaudella apuvalmentajien Lauri Marjamäen ja Ville Peltosen osuudet pelitapahtumissa. Ja niin edelleen.

Jalosen ehkäpä suurimmaksi kysymykseksi kevättä ja Tshekin MM-kisoja kohti mentäessä tulee nousemaan sentteripeli. Fakta on kuitenkin se, että sillä saralla materiaalin laajuus on tällä hetkellä melkoisen ohut Euroopassa.

Jori Lehterä lähti NHL:ään ja jatkaa siellä pelejään varmasti keväällä ainakin tovin ajan, Petri Kontiola on jumittunut AHL:ään, missä pelit eivät ole kulkeneet eivät laisinkaan, Minnesota Wildin riveistä on tuskin odotettavissa ihan nopeasti minkäänlaisia apuja ja niin edelleen.

Katseet kiinnittyvätkin hyvin vahvasti juuri Euroopan tarjontaan. Jarkko Immonen näytti sen, että hänellä on varmasti paikka MM-kisoissa, ei häntä yksinkertaisesti voi ohittaa. Niko Kapanen on varmasti toivomuslistalla aivan kärjessä, mutta vieläkö Kapasella riittää virtaa ja intoa lähteä mukaan? Ilari Filppula pelasi hyvän turnauksen, mutta onko hänellä tarvittavaa tasaisuutta olla johtava sentteri MM-tasolla?

Puolustavien senttereiden osalta niin Petteri Wirtanen kuin Joonas Kemppainen antoivat vahvat näytöt. Näistä Kemppainen tulee olemaan MM-kisoissa ainakin omissa papereissa, sillä kehittymisen suunta on ollut huikaiseva. Alivoimapelaamisessa, mikä on myös todella tärkeässä asemassa arvokisoissa, Kemppainen on niin iso pelaaja, johon voi luottaa huoletta. Sitä korttia valmennusjohdon on vaikea olla käyttämättä.

Mutta kysymysmerkkejä tilanne herättää erityisesti sen isoimman tontin suhteen. Kuka on se ykkössentteri, joka ohjaa laivaa väkevästi eteenpäin? Viimeisimpien vuosien aikana se on ollut Kontiola, mutta kuka nyt?

Tätä Jalonen saa vielä kovasti pohtia ennen kuin kiekko tippuu jäähän Ostravassa alkulohkon ensimmäisessä pelissä.

Sen ympärillä kokonaisuus menee varmasti siihen suuntaan, mihin valmennusjohto sitä haluaa viedä. Työn laatu Leijonien taustajoukoissa on todella korkealla tasolla. Mitään ei jää sieltä puuttumaan. Juuri se kokonaisuus ohjataan Jalosmaiseen tapaan tiukassa kontrollissa kohti sitä pistettä, että Leijonat lähtee taistelemaan MM-kullasta.

Sitähän Jalonen kuitenkin loppujen lopuksi tavoittelee saman tien. Siihen kaikki tähtää.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen