Jussi Jokinen koki neljä vuotta sitten valtavan pettymyksen jäätyään niukasti ulos Jukka Jalosen valmentamasta olympiajoukkueesta. Vancouverin olympialaiset ovat kuitenkin jo taakse jäänyttä elämää, kun Jokinen tekee kahdeksan vuoden jälkeen paluun viiden renkaan kisoihin.

Jussi Jokisen, 30, jääminen pois kisakoneesta neljä vuotta sitten aiheutti suurta kohua Suomessa. Jokinen itse ei vaivautunut avautumaan asiasta, vaan vastasi valmennusjohdolle jäällä. Tammi-maaliskuussa 2010 Jokinen teki valintojen jälkeen 23 ottelussa 29 (16+13) tehopistettä.

Tällä kaudella Jokinen ei ole jättänyt mitään sattuman varaan. Maailman parhaiden pelaajien rinnalla Jokinen on kirjauttanut 44 otteluun 12 maalia ja 30 tehopistettä, mikä lupaa suomalaiselle vajaan kuudenkymmenen pisteen kautta. Uran toiseksi tehokkainta NHL:ssä.

Valinta olympialaisiin maistuu suomalaiselle.

– Vaikea sanoa, maistuuko nyt paremmalta, kun ei viimeksi ollut mukana. Yhtä hienoa se nyt on olla mukana, oli sitten viimeksi siellä tai ei. Teemulle (Selänne) nää nyt on jo kuudennet, mutta muille näitä tulee kohdalle harvoin. Mulle kisat ovat toiset ja se on jo huikea suoritus, Jokinen fiilistelee SuomiKiekko-sivustolle Vancouverissa.

Jokiselle olympiakisoilla on ollut aina erityinen merkitys. Niin tälläkin kertaa.

– Erittäin hieno turnaus on tulossa. Kerran neljässä vuodessa pelataan, joten spesiaalitapahtuma se on. Olen ollut kerran mukana (2006) ja se on mun uran paras saavutus ja sieltä on mun parhaat muistot, Jokinen sanoo.

– Ja mä olen sitä ikäluokkaa, joka kuitenkin unelmoi lapsena maajoukkueesta, olympialaisista ja MM-kisoista ennen NHL:ää. Aina kisoja tv:stä katseltiin silloin. Kyllä tätä arvostaa todella korkealle, JJ jatkaa.

Suomen mahdollisuuksiin Sotshissa Jokisella on täysi usko. Kaukalon koko tulee Jokisen mukaan antamaan helmikuun turnaukselle oman värinsä. Suomalaispelaaja sanookin, että kuka ison kaukalon kujeen nopeiten oppii, on kovilla.

– Tuntuu, että pienen ja ison kaukalon pelityylit ovat tässä vuosien saatossa menneet vain kauemmaksi toisistaan. Kun mä lähdin Suomesta kymmenen vuotta sitten, pelit olivat aika samanlaisia vielä. Nyt aika kaukana toisistaan, Jokinen filosofoi.

– Kuka ne ison kaukalon nyanssit ekana oppii, on vahvoilla. Karvauspelin ja pelin lukemisen. Maalipaikat tulee siellä hieman eri tavalla ja siellä sun pitää olla nopea, mutta samaan aikaan tosi fiksu, Jokinen näkee.

Tommi Seppälä, Vancouver
Twitter: @TommiSeppala