Leijonien mukaan Karjala-turnaukseen valitulla Teemu Hartikaisella kulunut syksy on sisältänyt isomman muutoksen, kun Pohjois-Amerikan kiekkokaukalot vaihtuivat Venäjään ja KHL-liigaan Ufan puolelle.

Miltä meno Venäjällä on maistunut? Miten asiat ovat lähteneet siellä rullaamaan? Entä mitä ajatuksia Leijonien mukana vietettävä viikko herättää?

Niistä muun muassa tässä:

Alkuviikko on mennyt Leijonien mukana. Miltä meno on maistunut?

– Hyvälle. Mukava olla suomalaisten jätkien kanssa täällä ja muutenkin olla Suomessa reilu viikko. Mukavantuntuinen tempo on ollut koko ajan. Harjoitellaan kovaa ja pelataan kovaa. Tähän asti kaikki on tuntunut kyllä todella hyvältä.

Eli Venäjän arjesta Suomeen hyppääminen on ollut mukava muutos tähän kohti?

– Suomi on aina se koti, niin totta kai on mukava tulla käymään. Mutta ei se Venäjä, varsinkaan Ufa, mikään paha paikka ole. Toki reissaaminen siellä on raskasta ja muutenkin ulkomailla asuminen. Tämä antaa varmasti hyvää energiaa loppukauteen, kun saa olla viikon Suomessa.

Edmonton vaihtui tosiaan Ufaan täksi syksyksi. Miltä muutos on tuntunut?

– Hyvälle. Paljon olen saanut peliaikaa ja olla ratkaisuroolissa. Kiekko on vähän erilaista siellä. Enemmän taidon pohjalta ja muutenkin erityyppistä. Edmontonissa oli ehkä sellaista roolia, mitä nyt maajoukkueessa pelaan. Ufassa puolestaan se on ollut vähän erilainen. On saanut olla ylivoimalla, päässyt tekemään maaleja ja keräämään pisteitä. Olen sopeutunut kyllä todella hyvin. Joukkue on ottanut hyvin vastaan ja valmentajat antavat luottamusta. Mukava syksy ollut kyllä. Sitä haluaa olla hyökkäävässä roolissa, tehdä maaleja ja pelata pelin loput kentältä. Se on ollut iso juttu ja olen nauttinut täydellä sydämellä siitä, että pääsee pelaamaan. Sitä toki myös tietää sen, että tulosta on tultava. En ota paineita siitä, vaan nautin pelkästään.

Onko mitään Venäjältä tuttua legendaa tullut vastaan? Esimerkiksi ei ihan niin tasaisella tyylillä eteenpäin lentäviä lentoreissuja?

– Ei mitään kummempia ole ollut. Totta kai välillä ne koneet vähän pomppivat, mutta se kuuluu asiaan.

Kaikki asiat ovat järjestyneet hyvin?

– Ufa on varmaan siellä organisaatioista yksi parhaista. Ovat hoitaneet kaiken ihan viimeisen päälle. Kaiken mitä on pyytänyt, niin sen on myös saanut. Hienosti on mennyt.

Eikä kielimuurinkaan kanssa ole tullut ongelmia vastaan?

– Kymmenkunta pelaajaa puhuu englantia ja Antti [Pihlström] osaa vähän Venäjää, mikä on auttanut samalla. Valmentaja [Vladimir] Jursinov puhuu myös Suomea, niin siinä pääsee aika hyvin sisälle sen suhteen mitä siellä tapahtuu. Olen itsekin yrittänyt opetella Venäjää, mutta se ei ihan hetkessä taivu. Muutamia sanoja viikossa ja pikku hiljaa se karttuu.

Onko Pihlströmin kanssa tullut vedettyä samassa vitjassa pelejä yhtään Venäjän puolella alkukaudesta?

– Ihan muutamia vaihtoja. Itsellä on ollut aikalailla sama kenttä Dmitri Makarovin ja Nikita Filatovin kanssa koko alkukauden ajan. Antti on sitten vetänyt kakkosketjussa parin muun venäläisen kanssa. Oltaisiinko joku erä pelattu yhdessä, että ei kovin montaa vaihtoa.

Tuleeko vapaa-ajalla Ufassa vietettyä paljon aikaa juuri Pihlströmin kanssa?

– Antilla on perhe mukana, niin sillä menee aika kaupungissa ollessa heidän kanssaan. Pelireissut ollaan sitten samassa huoneessa. Mutta kyllä me aika paljon yritetään hengailla yhdessä siellä.

Torstaina tosiaan Venäjä kaatui teidän osalta lukemin 4-3. Miltäs se kamppailu maistui?

– Pikkuisen erityyppistä peliä oli. Kova vauhti päällä ja kotiyleisö tukena, niin oli mahtava kyllä pelata. Siellä oli paljon parannettavia asioita, mutta ihan hyvä startti. Iso voitto se on aina, kun pystytään Venäjä kaatamaan.

Alussa varsinkin otteissa oli paljon energiaa ja samalla pelaamisesta jäi vähän järkevyys puuttumaan. Löytyykö sieltä saralta iso petrauskohde jatkoa ajatellen?

– Oli paljon energiaa, niin juostiin sitten vähän kyllä. Sen energian kun saa käytettyä oikeisiin asioihin ja vähän painaa jarrua kun meinaa mennä yli, niin hyvä tulee. Niin myös teimme toisessa ja kolmannessa erässä, joissa päästiin sitten siihen omaan peliimme kiinni.

Pohjustit vahvalla yksilösuorituksella paikan Oskar Osalalle, joka pääsi iskemään kiekon tyhjiin. Tuntuiko onnistuminen hyvältä heti alkuun?

– Totta kai. Onnistumiset ruokkivat aina itseluottamusta ja se rentoutti pelaamista. Heti sai pisteitä tilille ja pystyi rakentamaan tuollaisen paikan. Ei se välttämättä ole edes meidän tehtävä tehdä niitä maaleja hirveästi nelosketjun roolissa, mutta kyllä se vain ruokkii enemmän ja enemmän kun saa niitä onnistumisia ja pisteitä.

Ilari Savonen, Helsinki
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Haastattelut Hartikainen Teemu Karjala-turnaus KHL Leijonat Pääuutiset Salavat Julajev