Kolumni: Venäjä muuta kuin vakuuttava – ”Kaikki kahden veljen varassa”

Helsingissä paikan päällä raportoiva toimittaja ja Kiekkoministeri Ilari Savonen perkaa Venäjän osalta lähtökohtia perjantain otteluun Leijonia vastaan.

****

Viime keväänä Venäjä eteni maailmanmestariksi lopulta aika suvereenin marssin myötä. Välierässä Leijonilla ei ollut kahta sanaa, eikä myöskään finaalissa Slovakilla. Koska:

Punakoneella oli järkyttävä määrä yksilötaitoa.

Jevgeni Malkin oli aivan käsittämättömän kovassa tikissä ja kun taustatukea antoivat Pavel Datsjuk, Aleksandr Ovetshkin ja Aleksandr Semin. Ei siinä sitten paljoa kyselty. Puolustuspäässä homma toimi ja kaverit saivat kiekkoa vauhtiin.

Yksilötaito. Se on se pääpointti myös tämän kevään Venäjän joukkueeseen liittyen.

Nyt sitä ei yksinkertaisesti ole läheskään yhtä paljoa.

Ainoat kaverit, jotka tuosta Venäjän joukkueesta ovat pystyneet ratkomaan otteluita, ovat olleet Ilja Kovaltshuk ja Aleksandr Radulov.

Heillä kun eteen tulee heikompi ilta, on joukkue yllättävän pahassa pulassa.

Helou, Ranska-ottelu, käykö hyvänä esimerkkinä?

****

Kaikki kahden veljen varassa. Toteamus, joka toimii Venäjän kohdalla.

Sergei Mozjakin, pettymys. Aleksander Perezhogin, pettymys. Aleksander Popov, pettymys. Artem Anisimov, pettymys. Andrei Loktionov, pettymys.

Pettymysten lista on lopulta pitkä. Se kertoo yhdestä asiasta: Venäjä ei ole ollut niin hyvä, mitä esimerkiksi voitot tai tilastot voisivat osoittaa. Joukkue on ratsastanut täysin Kovaltshukin ja Radulovin onnistumisilla, muuten on ollut hiljaista.

USA:ta vastaan eteen tuli vaikeuksia. Ranska voitti, mitä Leijonia vastaan?

On edes vaikea muistaa milloin viimeksi Venäjä olisi pelannut hyvin viimeksi. Tshekin EHT-turnaus meni heikosti ja MM-kisoissa ei ole joukkueena kulkenut kunnolla.

Joukkueen peli rakentuu kuitenkin tiukasti kahden teemaan. Tiivis puolustuspeli ja yksilötaitoon pohjautuva hyökkäyspelaaminen. Viisikkopeli on kaukana parhaasta mahdollisesta, kun etäisyydet venyvät aivan kamaliksi hyökkäyksien yhteydessä.

Venäjän joukkueen heikkouksiin on lopulta hyvin helppo iskeä.

****

Torstaina, päivää ennen Leijonien kohtaamista, Ranska pelasi äärimmäisen fiksusti Venäjää vastaan. Se piti kiekkoa, pelasi tiiviisti keskialueella, eikä päästänyt Kovaltshukia tai Radulovia aivan täydellisille avopaikoille. Samalla kun Venäjä oli äärimmäisen löysällä asenteella ensimmäiset 50 minuuttia pelissä mukana, oli ”katastrofin” ainekset valmiina.

Ja kun tässä on puhuttu paljon veljistä Kovaltshuk ja Radulov, yhdistyy heidän pelaamisessa yksi tiukka teema. Tunne.

Kun se tunne ei ole lähtökohtaisesti mukana pelissä, syntyy vaikeuksia. Kun pelistä tekee heille vaikeaa, tulee turhautumista. Ja sitten homma lähtee käsistä.

Varsinkin Radulovilla on edelleen vaikeuksia hallita kurinalaisuutta ja sitä, että vahva tunnetila pysyy joukkuettaan palvelevana. Taitotasoltaan ja ratkaisupotentiaaliltaan myös hän on aivan loistava pelaaja, mutta diivamaisuus on aivan liikaa pinnassa.

Hyvin epävarma kuvahan tästä selostamisesta tulee. Ei suinkaan sellainen varman ja vakuuttavan marssin kuva.

Leijonilla on täydet mahdollisuudet voittaa Venäjä perjantaina. Lähtökohtaisesti prosentit ovat hyvin tasaiset. Maalinteossa päävalmentaja Jukka Jalosen johtamien Leijonien on oltava parempia. Piste.

Viisikko- ja joukkuepelissä Leijonat ovat jo nyt selvästi Venäjää edellä. Paikat kun joukkue käyttää hyväksi, tulee tulosta ja pisteitä.

Venähän isokokoisen puolustuksen taakse on saatava kiekkoa, jotta tiiviistä pakasta aukeaa reikiä. Näin se vain on.

Ja jottei tässä aivan tyhmältä näytä, on Venäjällä paljon saumaa parantaa. Se on ratsastanut vähän Leijonien tapaan yhdellä ketjulle, joten takana monella pelaajalla on paljon saumaa petrata.

Tapahtuuko se? Ehkä, mutta ei välttämättä.

Iskevätkö Leijonat paikoista kiekon sisään? Ehkä, mutta eivät välttämättä.

Varmaksi voittajaksi Venäjää on aivan tyhmää veikata. Erittäin mielenkiintoiseksi peliksi tuota perjantain kamppailua voi kuitenkin varmuudella ennustaa.

Ilari Savonen, Helsinki
Twitter: @ilarisavonen