Kimmo Timonen on kiekkolegenda, joka olisi voitu kutsua Linnan juhliin. Pakin huikean uran päättyminen olisi varmasti ansainnut edes pienen maininnan tai huomionosoituksen Suomen urheilugaalassa.

Silti herran ympärille noussut ikävä kohu on täysin tyhjästä nyhjätty.

Sen takia arvostetun Leijona-pakin tuore avautuminen(lue uutinen) on hämmentävää luettavaa.

Timonen harmittelee tuoreessa blogitekstissä, ettei ole saanut Suomessa juurikaan arvostusta. Vaikka avautuminen on piilotettu keskelle pitkää tekstiä, paistaa katkeruus ja uhriutuminen kirkkaasti läpi.

Syyksi huomiotta jättämiseen kiekkokonkari epäilee muun muassa sitä, ettei hän ole ollut tarpeeksi itse esillä mediassa.

Tekstistä löytyy myös pieniä oikeita havaintoja. Persoonan ja pienen kaupungin taustan takia Timonen tulee tuskin koskaan saamaan samankaltaista kultapojan asemaa suomalaisessa mediassa kuin vaikkapa maan ykköspoju Teemu Selänne.

Blogipläjäys on silti kirjoitettu turhassa harmitustilassa. Ei tarvitse seurata jääkiekkoa juurikaan, jotta tietää Timosen arvostuksen kiekkopiireissä.

Ja eikö juuri lähimmän yhteisön antava arvostus ole se tärkein arvostus? Ne, jotka seuraavat toimintaa läheltä, näkevät aina tarkimmin tehdyn työn jäljen.

Kansallinen huomio on aina vain ylimääräinen kakkukoriste kaiken muun päällä. Ja se tulee yleensäkin muutama vuosi myöhässä.

Ei Saku Koivuakaan palkittu heti uran päättymisen jälkeen. Jopa Selänne joutui odottelemaan tovin isoja palkintoja.

Timonen ehti kiekkoilla NHL-kaukaloissa 16 kokonaista kautta ennen Stanley Cupin voittoa. Voisi siis kuvitella, että kärsivällisyys riittää myös eläkevuosina.

Koska ison yleisön arvostusta ei jaeta koskaan pyytämällä. Se annetaan, kun sille löytyy sopiva paikka. Huikean uran pelanneen Timosen vuoro on vasta edessäpäin.

Ilari Isotalo
Twitter: @IlariIsotalo