Liiga-viikon topit ja flopit: Pääkaupunkiseudun ykköstaituri löytyy Espoosta

Pelicansin päävalmentaja Sami Kapanen kritisoi Instagram-tilillään, ettei Liigasta uutisoida mitään positiivista, vaan aina keskitytään negatiivisiin asioihin. Huomio pitää tietysti paikkansa: kriisit kiinnostavat lukijoita enemmän kuin menestystarinat.

Mutta nyt kritiikin lisäksi jaetaan myös posia, kun on aika nostaa esiin edellisen Liiga-viikon topit ja flopit.

Topit

1. Jere Väisänen oli kentän häikäisevin pelaaja Kiekko-Espoon ja HIFK:n paikallistaistossa. Tuijotin 26-vuotiasta laitahyökkääjää läpi ottelun ja odotin, tekeekö hän jossain vaiheessa jonkin virheen kiekollisena. Sellaista ei tapahtunut kovankaan paineen alla. Väisänen on iskenyt 16 otteluun tehot 7+8=15. Jossain hyökkäysvoittoisemmassa joukkueessa pisteitä olisi huomattavasti enemmän.

2. Kirjoitin elokuussa pitkän artikkelisarjan Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedtista. Yksi haastattelun aiheista oli Lukon päävalmentaja Tomi Lämsä, joka vuodesta toiseen tekee hyvää työtä ja kerää krediittiä pelaajilta ja alan ihmisiltä, mutta saa niskaansa fanien ja median syljeksintää. Jälleen Lämsä on piiskannut Lukon huippuiskuun, vaikka kauden ensimmäiset ottelut sujuivatkin kehnosti. 17 pelatun ottelun jälkeen Lukko on sarjakärki. Fanien mielestä näin on päässyt varmasti käymään Lämsästä huolimatta eikä hänen ansiostaan.

3. Tommi Miettinen on valmentanut HIFK:ta vasta kahdessa ottelussa, mutta joukkuetta ei ole tunnistaa samaksi nipuksi, joka alisuoritti Olli Jokisen alaisuudessa. HIFK on jäällä nopea, suoraviivainen ja kamppailuvoimainen. Näin lyhyessä ajassa Miettinen tuskin on vielä ehtinyt tekemään pelillisiä taikatemppuja, mutta jonkin henkisen lukon hän on saanut avattua.

Flopit

1. On aina huono merkki, jos ei otteluraportin perusteella osaa sanoa, onko kyse päiväkodista vai miesten ammattilaissarjasta. Näin kävi, kun TPS:n tähtihyökkääjä Lukas Wernblom puri Peetro Seppälää sormeen. Wernblom itse kiistää puremisen, eikä sitä ole todennettavissa videoltakaan. Mitä videolta sen sijaan näkyy, on tuomarin kasvot Wernblomin pään vieressä. Jos ja kun puremista tapahtui, tuomari oli sitä aitiopaikalla todistamassa, joten luottaisin hänen silminnäkijätodistukseensa. Kuuden ottelun pelikielto on sopiva aika ruotsalaishyökkääjälle miettiä, mitä sitä oikein tuli tehtyä.

2. Tuomareista puheenollen päätuomarit Lassi Heikkinen ja Petri Lindqvist ansaitsevat sylillisen risuja Pelicans – Tappara -ottelun suorituksesta. Ylipäätään tuomarilinja oli läpi ottelun sekava, mikä näkyi joukkueiden kuumenemisena jäällä. Pahin farssi oli kuitenkin Tapparan illan neljäsosuma, jota ei kumottu Pelicansin haaston jälkeen. Syynä oli se, että Pelicans-vahti Jussi Olkinuora aloitti hanskallaan kontaktin vastustajan pelaajan kanssa maalivahdin alueen ulkopuolella. Tämä oli tietysti totta. Mutta jos tuomarit olisivat kelanneet videota eteenpäin, olisivat he nähneet Tapparan pelaajan jatkavan maalivahdin alueelle ja häiritsevän Olkinuoran torjuntatyöskentelyä. Virheitä sattuu tuomareillekin, mutta näin isoja ja helposti korjattavia mukia ei toivoisi superkaudella enää nähtävän.

3. Sapiskaa ansaitsevat myös päävalmentajiaan vaihtaneet Liigan urheilujohtajat. Kunnian tästä huomiosta ansaitsee Kiekko-Espoon päävalmentaja Jyrki Aho, joka ihmetteli SuomiKiekon haastattelussa, että eikö olisi edullisempi ratkaisu hankkia pelaajavahvistuksia eikä vaihtaa koko valmennustiimiä. Jos joukkueen vahvistaminen ei toimi, sitten voi miettiä toisia ratkaisuja. Tässä on vinha perä. Esimerkiksi KooKoo lähti kauteen huomattavasti viime kautta heikommalla materiaalilla, mutta silti ensimmäinen toimenpide oli kenkiä hopealle joukkueen valmentanut Jouko Myrrä. Valmentajanvaihdos ei ollut salaisuus parempaan vireeseen, ja nyt joukkueeseen hankittiin Alexander Ruuttu. Olisiko nämä asiat pitänyt kuitenkin tehdä toisinpäin?