Mikä on Pelicansin muukalaislegioonan menestyksen salaisuus? Näin vastaa Sami Kapanen

Pelicansin vahva syksy on yllättänyt monet Liigaa seuraavat. Lahtelaiset aloittivat kauden kolmella peräkkäisellä voitolla, joita seurasi tiukka 2–3-tappio Tapparaa vastaan.

SuomiKiekko haastatteli Pelicansin päävalmentajaa Sami Kapasta ennen Tappara-ottelun alkua. Myös hän oli tyytyväinen joukkueensa starttiin.

– Tykkään joukkueen ilmapiiristä ja vireystilasta. Tuloksellisesti pelit ovat alkaneet todella hyvin, mutta ehkä isompi asia on se, että monet asiat, joita on harjoiteltu, ovat nähtävissä. Ollaan otettu askeleita eteenpäin etenkin hyökkäyspelissä versus viime vuosi, Kapanen sanoo.

Vaikka kautta on pelattu vasta muutama viikko, Pelicansin peli on ollut yllättävän valmis. Etenkin joukkueen avauspeli on toiminut hienosti heti ensimmäisestä ottelusta lähtien.

– Annan paljon kiitosta omalle valmennustiimille. Vellu [apuvalmentaja Ville-Matti Koponen] ja Teemu [apuvalmentaja Teemu Leppänen] ovat tehneet todella paljon hyvää työtä, mutta päivän päätteeksi kyse on pelaajista. Pelaajat ovat ostaneet pelitavan, ovat innokkaasti oppineet sen ja paneutuneet siihen. Monta kertaa tuntuu, että alussa ennen kuin asioita omaksutaan, harjoitellaan ihan ok, mutta kun peli tulee, niin peli vie mennessään.

Kapasen mukaan Pelicansin pelissä on kuitenkin vielä paljon kehitettävää, jokaisella osa-alueella. Yhtenä asiana hän nostaa esiin maalinteon.

– Kun pystyisi parantamaan tuloksentekoa niillä hetkillä, kun on paikkoja, niin se auttaisi pitkässä juoksussa todella paljon.

Kapanen ei usko, että viimeistelyssä on tuurista kiinni, vaan hyökkäyspään onnistumiset syntyvät kovan työn tuloksena.

– Se on pitkäkestoista, systemaattista harjoittelua. Siitä olemme myös pelaajille puhuneet, että he luovat tiettyjä toimintatapoja arjessa. Päivittäin harjoituksissa tulee aika paljon mahdollisuuksia tehdä maaleja. Kun maalipaikkoja tulee, niin ajatuksen pitäisi olla siinä, että miten mä pystyn tekemään maalin. Sitä kautta pelaaja voi luoda itselleen hyvän tuntuman ja itsevarmuuden. Parilla nuorella pelaajalla näyttääkin, että laukaus on kehittynyt ja halukkuus maalintekoon on parantunut.

Oleksii Myklukhan osalta viimeistely on onnistunut. Neljään peliin hän on kerännyt tehot 2+3=5. Kuva: All Over Press

Pelicansin ulkomaalaislegioona

Julkisuudessa on puhuttu paljon Pelicansin ulkomaalaislegioonasta. Tällä kaudella Pelicans-paidassa pelaakin 12 ulkomaalaista, mutta on hyvä muistaa, että osalla heistä on jo syvät juuret Lahdessa. Kapteeni Michal Jordan pelaa neljättä kauttaan Pelicansissa, samoin puolustaja Johannes Johannesen. Maalivahti Patrik Bartosak on puolestaan Lahdessa niin rakastettu hahmo, että voisi kiekkouransa jälkeen hakea kaupunginjohtajaksi.

Vaihtuvuus Pelicansin joukkueessa on kuitenkin ollut kovaa. Uusina ulkomaalaisvahvistuksina hyökkäykseen täksi kaudeksi saapuivat Gabriel Fortier, Liam Hawel ja Oleksii Myklukha. Kolmikko on avannut kauden vahvasti. Vaikuttavaa on ollut etenkin se, miten hyökkääjätrio on jo sitoutunut yhteiseen pelitapaan ja pelaa joukkueelle. Monella muulla Liiga-paikkakunnalla vielä tuskaillaan sen kanssa, ettei ulkomaalaishankintoja oikein maita puolustuspelaaminen.

Miten Pelicans on saanut uudet hankinnat sitoutumaan joukkuepeliin näin nopeasti?

– Rekryvaihe on olennainen asia: tiedetään, mitä hankitaan, taustat on käyty läpi ja on mietitty persoonatyyppejä. Samaan aikaan ollaan isosti kiveen hakattu se, että mennään joukkueena. Se lähtee ensimmäisestä palaverista, ensimmäisestä päivästä, että asia on nostettu pöydälle, että yksilöt eivät ole täällä joukkuetta isompia. Se osoittaa, mitä me valmennuksena halutaan, mitä me tavoitellaan ja mitä me joukkueelta pyydetään. Joukkue on tähän mennessä näyttänyt ostavan konseptin hyvin. Tietysti se helpottaa, että heti alkuun tulee tulosta. Jos oltaisiin hävitty kolme ottelua, niin se voisi hyvin helposti johtaa siihen, että pelaaja yrittää keksiä omia ratkaisujaan, joilla auttaa joukkuetta, Kapanen sanoo.

Pelicansissa ryhmäytymistä on tehty muun muassa yhteisellä leirireissulla Jyväskylän ympäristöön. Siellä joukkue vietti yhdessä neljä päivää, pelaajat nukkuivat huonekaverien kanssa, söivät yhdessä, saunoivat ja pelasivat rantalentopalloa. Kapanen muistuttaa, että ryhmäytymisessä vastuu on kuitenkin loppujen lopuksi pelaajilla.

– Jos ohjaus on aina seurajohto- tai valmennuskeskeistä, niin se ei oikein toimi. Olen kuullut kautta rantain, että meillä muutamat kokeneemmat pelaajat ovat järjestäneet keskenään juttuja, on grillailtu, lapselliset ovat järjestäneet lasten leikkihetkiä. Kaikki tuollainen yhdessäolo tuo todella paljon.

Entä onko Kapasen oma pitkä NHL-ura auttanut pohjoisamerikkalaisten pelaajien vakuuttamisessa ja pelitavan myymisessä?

– Se ei varmaan ainakaan haittaa. Ihan sen takia, että uskoisin, että pohjoisamerikkalaisin silmin NHL-tausta luo tietyn uskomuksen, että valmentaja ymmärtää, mitä pelaaja käy läpi, Kapanen miettii.

– Sitten valmentaminen itsessään on hyvin pitkälti persoonasta kiinni, miten esiinnyt, miten puhut ja miten heitä kohtelet. En näe, että siinä NHL-tausta sen enempää auttaa, että se tekisi parempaa valmentajaa.

Valmentamisessa Kapanen haluaa pitää paketin selkeänä. Pelaajat tietävät, kuka valmentaja on vastuussa mistäkin. Myös yhteyden luominen pelaajiin on tärkeää, jotta pelaajat voivat tulla pienellä kynnyksellä juttelemaan, eikä palaute valmentajalta ole vain negatiivista.

– Luottamussuhde ja hyvä kommunikointi auttavat enemmän kuin NHL-tausta.