Ilveksen kausi päättyi perjantaina pahaan mahalaskuun. Hurjien panostuksen ja vahvan runkosarjan jälkeen mitalipelien ulkopuolelle jääminen oli karvas pettymys.

Viimeinen ottelu oli erikoinen näytös. Ilves oli kuriton, haluton ja huolimaton. Silmien takana ei näkynyt sellaista taistelun kipinää, joka KalPasta puolestaan huokui. Kun Ilveksen tasoinen joukkue näyttää näin aralta ratkaisevalla hetkellä, katseet kääntyvät luonnollisesti päävalmentaja Antti Pennaseen.

Pennasen omasta kehonkielestäkin paistoi pelko läpi ottelun. Kun viimeisillä hetkillä Ilves otti aikalisän, pelaajille ohjeita antoi Lauri Merikivi samalla, kun Pennanen seisoi luovuttaneen näköisenä taustalla. Vaikka valmennuksessa onkin selvä työnjako, olisiko päävalmentaja voinut jollain tavalla psyykata joukkuettaan tai ainakin näyttää, että on itse vielä taistelussa mukana?

Kaiken huippu oli Pennasen toiminta ottelun jälkeen. Päävalmentaja ei kävellyt jäälle kättelemään vastustajaa eikä kiittämään faneja, jotka olivat kannustaneet hienosti läpi kauden. Hän jätti joukkueensa yksin käsittelemään valtavaa pettymystä.

Ottelun jälkeen Pennanen sanoi, ettei tiennyt kättelyiden olevan tapa Liigassa. Eikö hän tiennyt, että fanien kiittäminenkään on tapa? Ja onko se vain tapa, vai voisiko joku valmentaja haluta myös aidosti haluta kiittää omia fanejaan?

Pennasen kausi Ilveksessä on nyt ohi. Siitä ei jäänyt jälkeen kuin hienoja hetkiä runkosarjassa ja isoja pettymyksiä pudotuspeleissä. Valitettavasti yhden typerän perinnön Pennanen jätti Ilvekselle, jonka kanssa seura, sen fanit ja pelaajat saavat painia vielä vuosienkin ajan: ajatuksen siitä, että Ilves olisi Liigan oma Toronto Maple Leafs.

Tulevaisuudessa Ilves-yhteisö muistaa Pennasen kommentin aina tiukkoina hetkinä. Onko seura kirottu? Tuleeko jälleen pettymys? Kuinka kauan putki ilman mestaruutta vielä oikein kestää? Toronto-heitto tulee olemaan puheenaihe myös ensi kaudella.

Onko Ilves Liigan Toronto Maple Leafs?

Ei ole. Siinä on ytimekäs vastaus. Pennanen ei taida olla intohimoinen NHL:n seuraaja, jos hän ei ymmärrä Tampereen ja Toronton eroja.

Torontossa media on armoton. Jos jollain pelaajalla ei hetkillisesti kulje, ovat toimittajat hänen kimpussaan kuin veren haistaneet piraijat. Jokainen halukas voi katsoa Phil Kesselin ja Dion Phaneufin haastatteluita YouTubesta.

Kesäisin kanadalaismedia puolestaan pumppaa joukkueen renkaita ja luo hypeä. Vaikka Torontolla olisi millainen joukkue, lähtee seura kauteen aina mukamas kolmen suurimman mestarisuosikin asemasta, jos kysytään medialta tai faneilta. Odotukset sekä kritiikki ovat siis aina suhteettoman kovalla tasolla.

Ilveksen kohdalla näin ei ole. Joukkueen faneista olen saanut enemmänkin sen kuvan, että vuosien taaperrus on opettanut nöyryyttä, eikä mestaruudesta uskalleta kunnolla edes haaveilla. Paikallismediakin on enemmän positiivinen ja kannustava kuin verenhimoinen.

Jos jokin taho on luonut liikaa odotuksia Ilveksen ympärille, on se Ilves itse. Sosiaalisessa mediassa tupsukorvat ovat viihdyttäviä ja pirteitä, mutta ehkä nyt on hyvä peiliin katsomisen paikka. Omien henkseleiden paukuttelu käy jossain vaiheessa puisevaksi.