KOUVOLA. Nuorten maajoukkueen entinen MM-kisamolari, ja liigajoukkue KalPan tämän kauden yllätysvahti Juha Jatkola otti itselleen ykkösvahdin tontin kummassakin porukassa syksyn taitteessa kenties vasten ennakko-odotuksia.

Syksyn ja alkutalven temput, ykkösmolarien syrjäyttämiset olivat sensaatiomaisia, kun parikymppinen nuori torjui vasta lähes tasan vuosi sitten ensimmäisen kerran Liigassa.

Jatkola pelasi KalPassa ja lainalla Kärpissä viime kaudella seitsemässä matsissa niin, että ensiksi mainitussa kumilätkät tarttuivat 86,4-prosenttisesti ja oululaisporukassa 94,9 pinnan tarkkuudella. Liigauran ensimmäinen nollapeli ei tullut KalPassa, vaan lainalla Kärpissä. Suurin osa kaudesta meni iisalmelaisessa Mestis-joukkue IPK:ssa, jossa numerot pyörivät runkosarja ja pudotuspelit huomioiden noin 88:n paikkeilla.

Seurajoukkuekauden 2021-22 jälkeen tuli nuorten MM-turnaus koronan muovatessa kalenteria niin, että kinkerit järjestettiin poikkeuksellisesti viime elokuussa.

Suomen maalivahtikolmikon Kanadan hopeisissa syyskisoissa muodostivat Leevi Meriläinen, Jatkola ja Jani Lampinen. Näistä ensiksi mainittu lähti turnaukseen yllättäen ykkösvahtina, kun toinen Kärppien vahti Joel Blomqvist ei syystä tai toisesta noussut mukaan silloisen päävalmentaja Antti Pennasen johtamaan joukkueeseen.

Voisi kaiketi sanoa, että jos Meriläinen nousi puskista rooliinsa, niin sitä teki varsinkin Jatkola. Hän pelasi turnauksessa yhden alkulohkopelin, ja sitten yllättäen välierän, jossa tuli nollapeli. Jatkola nousi maalille myös MM-finaaliin.

– Turnaukseen mentiin tavallaan viime kauden pelien näytöillä sen alkaessa jo elokuussa, joten ne pelit vaikuttivat tosi paljon. Kävimme jäällä muutaman viikon ajan. Ei siinä oikein kerennyt ajattelemaan mitään. Yritin vain saada niin hyvän tatsin kuin mahdollista. Lähtökohtahan oli sama kaikille. Niissä karkeloissa merkkasi se, kuka saa pelinsä lyhyessä ajassa parhaaseen kuosiin, Jatkola vastaa kysyttäessä lähtökohdista elokuun MM-turnaukseen.

KalPa-kassarin nimeäminen Ruotsi-välierään sai Karjala-lippiskansan kohauttelemaan kulmakarvojaan ihmetyksestä. Peli jäi lopulta historiakirjoihin taas yhtenä legendaarisena Ruotsi-kohtaamisena, kun Suomi voitti 1-0 ja meni finaaliin. Mainittakoon sekin, että voittomaalin teki toinen KalPan ihmemies Kasper Puutio.

– Välierän pelipaikka tuli yllätyksenä – kun en tiedä, voiko niin sanoa, että ”on varautunut siihen, ettei pelaa”. Pennanen oli jo edellisenä päivänä kertonut kapteenistolle päätöksestä. Siinä vaiheessa ei osannut enää tehdä muuta kuin nauttia mahdollisuudesta, molari pyörittelee.

– Aluksi tuntui, että mitä tässä tapahtuu, mutta sitten älysi sen, että nyt ollaan uniikissa turnauksessa ja tehdään parhaamme – ja se riittää, mihin riittää.

Jatkolan syrjäyttämän Meriläisen edeltänyt seurajoukkuekausi meni kanadalaisessa Kingston Frontenacsin OHL-joukkueessa. Hän torjui siellä reilusti, yli 60 ottelussa. Jo MM-kisojen alkulohkossa Meriläisen otteet näyttivät jotenkin ailahtelevilta ja epävarmoilta ainakin sivustaseuraajan silmiin.

– Juteltiin MM-kisoissa hänen kanssaan näistä jutuista (peluuttamisesta) aika paljon. Välierän peluutus tuli varmasti kummallekkin yllätyksenä.

– Mutta Meriläinen otti asiat tosi hyvin. Pumppasimme toistemme renkaita. Sinne mentiin joukkueena ja sieltä haluttiin kirkkain mitali. Pitää nostaa Meriläiselle hattua – se ärsytti varmasti, kun hän ei päässyt pelaamaan. Mutta hän otti asiat tosi ammattimaisesti.

No, jos otti Meriläinen asiat aikuismaisesti, niin kovaa päätä osoitti myös Jatkola kaukalossa. Suomi taipui lopulta MM-finaalissa hopealle, mutta molarista homma ei jäänyt kiinni.

– Luulen, että tällä pelipaikalla tekeminen on kiinni päästä. Osaaminenhan on monella veskarilla hyvää, joten korvien välissä hommat hyvin usein ratkeavat.

Niin ja välit siis Meriläisen kanssa ovat kunnossa?

– On. Jutellaan ja viestitellään, ja varsinkin silloin, kun pelaamme vastakkain. Se on kivaa.

Nuorten Leijonien nykyinen päävalmentaja Tomi Lämsä sanoi aiemmin syksyllä, että Jatkolan nouseminen turnauksen aikana valokeilaan ja hänen otteensa tärkeimmissä peleissä korostavat pelaajan luonnetta ja kilpailullisuutta.

Mitä Jatkola itse sanoo?

– Tuntuu, että kilpailuviettini on niin kova, että se puskee aika kovasti läpi näissä hommissa. Ainahan sitä pelata haluaa. Ei penkillä istuminen kehitä, ja nyt on tullut runsaasti vastuuta.

Jatkolan panos on saanut monen suut ammolleen. KUVA: Miska Miettinen.

Toisinto Liigassa

Liigassa tarina on ollut Nuorten MM-kisojen toisinto. Matej Machovsky lähti kauteen KalPan ykköskassarina, mutta Jatkola on yllättäen ottanut tuon paikan.

Machovsky on Jatkolaa kymmenisen vuotta vanhempi. Tshekkimolari on torjunut kotimaansa pääsarjassa reilusti yli 300 ottelussa, kokemusta on myös esimerkiksi kanadalaisesta OHL:stä.

– Kyllä me jutellaan keskenään. Hän kokeneena kaverina ymmärtää tilanteen, ja on ottanut tosi hyvin tämän kaiken. Käytös ei ole muuttunut minua eikä joukkuetta kohtaan.

– Kaverisuhde on edelleen hyvä, Jatkola täsmentää, ennen kuin tämän jutun kirjoittaja ehtii suunniteltua kysymystä edes esittämään.

Hän oli torjunut tämän jutun kirjoitushetkellä (15.12.) 22 liigaottelussa prosentein 92,2, tshekkikollega oli saanut vastuuta 11 matsissa pikkumustien tarttuessa 88,0 pinnan tarkkuudella.

– Tavallaan tämä on ollut samanlaista kuin kisoissa. Mutta Liigan runkosarjassa on 60 peliä, joten siihen mahtuu monen näköistä juttua. Alkukausi on mennyt aika paljon eri tavalla kuin ajattelin ennen kautta. Olen yllättynyt tästä vastuun määrästä.

– Häviämisen tunnetta ei halua useasti kokea. Nämä jutut auttavat jaksamaan, vaikka olisi vähän pimeääkin, Jatkola virnistää joulukuisena keskiviikkoiltana Kouvolan jäähallissa.

Kenties odotettua isompi vastuu on jotenkin muuttanut arkea.

– Esimerkiksi peliruuhkissa pitää välillä miettiä vaikkapa sitä, miten välipäivinä treenataan. Paljon pelatessa ei oikein pysty kehittämään jokaista osa-aluetta. Paljon pelatessa pitää yrittää etsiä hyvä balanssi.

Oli KalPan maalilla nyt kumpi herra hyvänsä, on joukkue pystynyt suorittamaan kovalla tasolla. KalPa on keikkunut pitkään suorilla puolivälieräpaikoilla kärkikuusikon tuntumassa.

– Tuntuu, että tässä on tosi paljon potentiaalia. Meillä on nuori joukkue, joten voittamisen halua löytyy.

Sarjan ympärillä on puhuttanut sen vähämaalisuus ja joukkueiden pelitavat.

– Tässä sarjassa pelataan puolustus edellä. Uskon, että se on suurin syy. Ja vauhtiin vaikuttavat kaukaloiden koot.

– On tosin sattunut niitäkin tapauksia, että maaleja menee koko ajan, jos ei ole ollut paras päivä, Jatkola veistelee naurahtaen.

Jatkola on saanut kosolti vastuuta myös jääkiekkoliigassa. KUVA: Miska Miettinen.

Kliseet käyttöön

Vaikka kaikki tämä, eli pelaajan tarina alkoi jo 20 vuotta sitten Jatkolan synnyttyä pohjoissavolaiseen Leppävirran kuntaan syyskuussa 2002, on hän noussut valokeilaan ja ihmisten tietoisuuteen oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana.

Tähän voisi kaiketi nostaa tunnettuja ja kuluneita, mutta tässä tapauksessa erittäin paikkaansa pitäviä kliseitä – ”kaikki on mahdollista”, ”ikä on vain numeroita” ja niin edelleen. Toki murtautuminen eliittiin parinkympin iässä ei ole vieras ajatus suomalaisessa kiekossa, mutta toisaalta Jatkola tuli ison yleisön silmiin todella puskista vain yhden vuoden aikana – Blomqvistien, Meriläisten ja Machovskyjen takaa.

Pohjat on luotu pelaajan mukaan jo nuorena.

– En ole harrastanut mitään muuta aktiivisesti. Esikoulusta lähtien olen pelannut lätkää.

Jatkolan kotikylillä pelaa paikallinen jääkiekkoseura Leppävirran Kiekko. Paremmin LeKi-75:nä tunnettu miesten joukkue urakoi tänä talvena II-divisioonaa.

– Junioritoimintahan siellä on hyvää. Siellä tehdään yhteistyötä lähiseurojen kesken, jotta pelaajat eivät loppuisi kesken. Meidän aikaan se oli junnupaikkakuntana hyvä, mutta kun itselle tuli ikää, oli sieltä pakko siirtyä isompaan seuraan.

Jouluksi vahti pääsee takaisin kotikonnuille, kun KalPa lähti joululomille perjantaina ja askiin se palaa tapaninpäivänä Jukureita vastaan. Onko molarilla joululahjatoiveita?

– Ei oikein ole. Jos muutaman päivän saisi ottaa vapaata, niin se riittäisi mulle.