”Tästä pitääkin saada kuva. Nopeasti puhelin kouraan”, ajattelin, kun syksyllä pelatussa Ässät-pelissä pihalle keskisormen heiluttelun takia lentänyt Brad Lambert suostui yhteiskuvaan nuoren fanin kanssa Jyväskylän jäähallin käytävillä.

Tilanne tapahtui hallin siinä päädyssä, mistä joukkueet tulevat kentälle kopeistaan. Superlupauksen kasvoilta ei muistaakseni lähtenyt kuvanottohetkellä hymyä, ymmärrettävästi, mutta silti hän poseerasi kuvassa miehekkäästi. Ehkä hammasta purren, ehkä ei, mutta poseerasi kuitenkin. Se oli yllättävä näky, positiivisella tavalla.

Sitten tuntemattomaksi jäänyt henkilö, ehkä joku sukulainen, nappasi JYP-pelaajan kainaloon ja mukaansa pois hallista. Harmi, kun en ehtinyt näkemään nappaajan kasvoja, mutta toisaalta se on sivuseikka. Joku kovin hyvä tuttu se silti kaikesta päätellen oli.

Jotenkin niin kuvastava hetki koko Lambertin uralla. Olin hämmennyksen partaalla. Miten voikin mahtua vain muutamien kymmenien minuuttien sisään niin paljon kaikenlaista hässäkkää.

JYPin 1-0-maali, jossa Lambert sai osumaa Shawn Lalondelta. Jyväskyläläishyökkääjä ei tuuletellut, vaan poistui kaukalosta kylmäpussi kasvoillaan. Lähdön syy ei ollut loukkaantuminen, vaan keskisormen heiluttelusta seurannut rangaistus epäurheilijamaisesta käytöksestä.

Maali ja ulosajo, samassa rytinässä.

Kovasti koetellulla pelaajalla oli tovi myöhemmin aikaa fanille hallin käytävillä, joilla silloin hyvinä aikoina oli vielä ihmisiä. Yhtäkkiä Lambert vedettiin tilanteesta pois.

On tavallaan pakko ihailla sitä, miten surullisen kuuluisissa nuorten MM-kisoissakin vuodenvaihteessa käynyt pelaaja pystyi käsittelemään haastavia käänteitä tuossakin Liigan jumbomatsissa. Ässät-pelaajan pommista huolimatta syntyi maali ja syöttöpinna. Ulosajosta huolimatta oli aikaa fanille.

Mutta miten kauan se kupoli kestää näitä jatkuvia… En halua sanoa, että ”vastoinkäymisiä”, koska esimerkiksi tuore sopimuksen purkaminen JYPin kanssa lähti pelaajan omasta aloitteesta. Sanotaan vaikka, että tätä jatkuvaa turbulenssia?

Se on ainakin varma, että Lambert on kokemuksissa valovuoden suurinta osaa muita nollakolmosia edellä. Ehkä se on hyvä juttu.

On nuorten MM-mitali, on kohu-ulosajo Liigassa, on kokemusta kolmesta eri liigaorganisaatiosta… Niin muuten, miettikääpä sitä, että 18-vuotiaana CV:ssä on merkinnät kahden eri liigajoukkueen edustamisesta.

Koita siinä sitten asettua ja esimerkiksi luoda nuorelle elintärkeitä kaveripiirejä.

Tuskin edes Jyväskylän MM-rallin legendaarisen erikoiskokeen, Ouninpohjan hypyissä saa tällaista turbulenssin tunnetta. Turbulenssi ei ole näkynyt esimerkiksi Jääkiekkoliiton ansiokkaissa etähaastatteluissa. Pelaaja on niissä kuin ei mitään vastaillen todella asiallisesti ja kypsästi toimittajien tentatessa.

Niin ja kokemuslistaan jo tulevaa: On ensi kesänä ykköskierroksen NHL-varaus.

Ei se taas välttämättä hyvää tehnyt, tuo 70 ottelua ja 23 pistettä tuonut JYP-aika – takavuosien liigamenestyjältä yhtään mitään pois ottamatta. Kaikilla seuroilla on vuorollaan vaikeaa ammattilaisurheilussa.

Joten sanotaan vaikka näin päin, että olisi se JYP-aika voinut paremminkin sujua. Yksikin hutivuosi voi olla 18-vuotiaan iässä kriittinen.

Toivottavasti se seuraava otsikoihin isosti nouseva uutinen, hyvässä valossa, on varaaminen NHL:ään. Lambertille soisi nyt viimeistään rauhan ja tasaisen arjen – oli se sitten Kanadan junioriliigan WHL:ssä tai missä vaan – jottei yhden maamme suurimman nollakolme-lupauksen potentiaali valu jyväskyläläistermein väritettynä lutakon pohjamutiin.

Aiheet JYP Lambert Brad Liiga Pääuutiset