Yhden NHL:n supertähden piskuinen maa pystynyt ihmetekoihin suomalaisluotsin opein olympialaisissa – nyt ne jäivät haaveeksi: ”Alla ei ollut yhtään treenipeliä”

© Kuva: Getty Images

Slovenian Jääkiekkoliitosta Kari Savolaisen yhteystietoja udeltaessa tulee heti mieleen tunne, että maan kiekkoyhteisössä vallitsee avoin ja yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Numero tulee sähköpostitse muutaman minuutin päästä, ja pian koittavasta puhelinhaastattelusta välittyy edelleen sama fiilis suomalaisluotsin kanssa juteltaessa.

– Joo, olen mieltynyt tähän itsekin. Olin ensimmäisen kerran heidän kanssa tekemisissä vuonna 1997, ja siitä lähtien olen tykästynyt tähän. Piirit ovat pienet, samat ihmiset pyörivät tässä. Heidän kanssa on tullut ystävystyttyä, esimerkiksi jääkiekkotilastoihin erikoistuneen Eliteprospectsin sivuilla nimikkeellä “valmentaja” Slovenian joukkueessa mukana oleva Savolainen kehuu.

Sotshissa vuonna 2014 ja Pyeongchangissa neljää talvea myöhemmin olympialaisten lopputurnauksessa taistellut Slovenia ei Oslon viime viikonlopun viimeisestä karsintaturnauksesta selvittänyt tietään ensi talven Pekingin kisoihin.

– Varmaan ollaan nyt oikeassa paikassa. Norja ja Tanska ovat meitä edellä, Jyväskylässä asuva 66-vuotias mänttäläissyntyinen arvioi viitaten viime viikonlopun vastustajiin.

– Meidän taso mitattiin, eikä yksinkertaisesti ihan pärjätty, Savolainen myöntää niukoista tappioista.

Sitten hän täsmentää, että Sotshissa miehen virka oli neuvonantaja ja Pyeongchangissa päävalmentaja.

– En oikein tiedä, mikä titteli nyt on? Ehkä neuvonantaja. Rosterissa joo olen apuvalmentajan nimikkeellä. Se takaa pääsyn kaikkiin paikkoihin. Aitioissa en ole pelin aikana, vaan teen katsomossa pelianalyysiä. Erätauolla käyn sitten antamassa näkemyksiä.

Oslon karsintaturnauksen pelitapa oli armoton, sillä neljästä joukkueesta vain voittaja jatkoi matkaansa Kiinaan. Slovenian, Norjan ja Tanskan lisäksi paikkaa auringosta haki Etelä-Korea. Sen Savolaisen ja Matjaz Kopitarin luotsaama nippu kaatoi 4-1 sinänsä merkityksettömässä päätösottelussa sunnuntaina.

Sotshissa sensaatiomaisesti puolivälieriin edennyt ja Pyeongchangissa yhtä sensaatiomaisesti USA:n ja Slovakian kaatanut Slovenia lähti nyt Oslon finaalikarsintaturnaukseen… No, sanotaan vaikka, että suhteellisen haastavista lähtökohdista.

– Alla ei ollut yhtää treenipeliä, ei ollut mahdollisuutta pelata. Se maksoi veroa ensimmäisessä Tanska-pelissä.

– Norjassa oli entuudestaan 4-5 kaveria, joilla ei ole seurajoukkuepaikkaa. He harjottelivat Matjaz Kopitarin kanssa, muut tulivat ympäri maailmaa ja seuroistaan. Ja minä tulin Suomesta suoraan.

– Alla ei ollut yhtää treenipeliä, ei ollut mahdollisuutta pelata. Se maksoi veroa ensimmäisessä Tanska-pelissä.

– Pyeongchangin USA-voitto oli minun päävalmentajauran huippuhetki, Savolainen iloitsee palaten menneeseen.

Koronaviruspandemia on saanut urheilumaailmassakin aikaan kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joita ei ehkä enää jaksa alkaa listaamaan. Maan jääkiekkoon tämä pirullinen vaikutti, sillä esimerkiksi juniorit eivät saaneet harjoitella vuoteen jäillä.

– Suurinpiirtein samoissa minimaalisissa (pelaaja)määrissä mennään… Ei se korona tietysti parantanutkaan asioita. En tarkalleen tiedä sitä, että kuinka paljon se on vaikuttanut esimerkiksi nuorempiin. Toivottavasti heitä ei ole jäänyt paljoa pois. Harrastajia on muutenkin vähän, Slovenian kiekossa kausien 1998-22 aikana esimerkiksi päävalmentajana ja valmentajana toiminut moniosaaja huokaa.

Kuvassa Kari Savolainen, Anze Kopitar ja Matjaz Kopitar.

Yhden timantin alasarjamaa

Miesjoukkue pelaa vuonna 2022 toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. U20-nuoret putosivat siltä tasolta edellisissä kisoissaan, U18-pelaa 1B-divisioonassa. Se on vasta kolmanneksi korkein taso.

– Vähän arveluttavalta kieltämättä näyttää miesjoukkueen takana. Miehissä on ollut pitkään näitä vanhempia pelaajia mukana, kun uusia ei ole tullut.

– Ainoa toivo on se, että nuorempia pelaajia pääsisi maailmalle parempiin ympyröihin. Nyt esimerkiksi Suomessa on aika monta slovenialaista junnua hakemassa oppia – ja sitä kautta taso voi nousta. Mutta nyt varmaan lähitulevaisuudessa ei kannata odotella ihmeitä.

– Ainoa toivo on se, että nuorempia pelaajia pääsisi maailmalle parempiin ympyröihin. Mutta nyt varmaan lähitulevaisuudessa ei kannata odotella ihmeitä.

– Miehetkin joutuvat tekemään töitä, että säilyttävät paikkansa 1A-divisioonassa.

Savolainen sen sijaan tekee töitä pääasiassa Suomessa.

– Toistaiseksi joo. Silloin piti olla Sloveniassa, kun koronaviruspandemia puhkesi. Lähdin sieltä kotiin, ja paluuta ei ole ollut. En ole käynyt siellä, eikä jatkosta ole sovittu. Ollaan eletty päivä ja kuukausi kerrallaan.

Onko tuo viimeksi mainittu stressitekijä vai tuoko se jokapäiväiseen tekemiseen vielä lisää ruutia tai vastaavaa?

– Ei minulla ole stressitekijöitä. Olen eläkeläinen. Jäin parisen vuotta sitten valmentajalehtorin paikalta eläkkeelle. Tämä on minulle nykyään harrastustoimintaa ja hyvien ystävien auttamista, luotsi virnistää hyväntuulisen oloisena.

Savolainen toimi kausina 2014-15 Leijonien joukkueenjohtajana, joten CV:tä riittää. Hän on nähnyt jos jonkinlaista veijaria, mutta yksi timanttisimmista valmennetuista on ollut Slovenian ylivoimainen ykkösnimi Anze Kopitar.

– Ei ole noussut hänellä menestys millään tavalla päähän, eikä se (menestys) näy. Hän on ollut maailmalla niin kauan, että elämänkokemusta on tullut. Hänellä on ikää sen verran, että osaa suhtautua asioihin.

– Ei ole noussut hänellä menestys millään tavalla päähän, eikä se (menestys) näy.

Äskettäin 34 vuotta täyttänyt Jesenicen kasvatti on voittanut urallaan kaksi Stanley Cup -mestaruutta Los Angeles Kingsissä sen ykkössentterinä. Lisäksi hänet on palkittu pariin kertaan taalaliigan parhaana puolustavana hyökkääjänä sekä kerran herrasmiespelaajana.

Maajoukkuepaidassa Kopitar on noussut olympialaisiin sekä World Cupissa Team Europen kipparina sensaatiomaisesti loppuotteluun asti.

– Hänen isänsä on ollut minulla pelaajana ja sittemmin myös kakkosluotsina, osat ovat myös vaihtuneet ristiin. Anzen olen tuntenut pikkupojasta asti, ollaan ikään kuin perhetuttuja.

– Voin vakuuttaa, että he ovat hyvin jalat maassa -perhe.

Pelaaja Kopitar näytti suuruutensa Sotshin kisoissa seitsemän vuotta sitten. Pelaajan tehotilastoon ei merkitty koko turnauksessa yhtäkään miinusta, vaikka vastassa olivat esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat ja Ruotsi.

– On se aika kova juttu, kun oikein ajattelee, että mikä on vastustajien taso. Tässäkin Oslon turnauksessa hänen aloitusprosentti liikkui 80-90:n välillä kahdessa ensimmäisessä pelissä. Ja täällä on muitakin NHL-ukkoja. On aika uskomatonta, luotsi kummastelee.

Anze Kopitarilla on riittänyt urallaan aihetta iloon poikkeuksellisen paljon slovenialaiseksi. KUVA: Getty Images.

No onko pelaaja maailman paras kahden suunnan keskushyökkääjä?

– En ole ajatellut, en uskalla mennä sanomaan oikein mitään. En välttämättä ole seurannut kaikkia muita, en ole sillä tavalla mikään NHL:n suurkuluttaja. En siis osaa sanoa.

Maajoukkueessa Kopitar on silti totaalisen ylivertainen. Viikonloppuna pelattiin kolme eri neljän maan karsintaturnausta, ja pelaaja sijottui kaikki turnaukset huomioiden pistepörssissä kakkoseksi kolmen pelin saldolla 1+6=7.

– Se näkyy kaikkialla, että hän on pelimies – tasoero on aika huikea. Meillä pelasi kolmos-, nelosketjuissa sellaisia, jotka pelaavat Itävallan kakkosliigassa. Ja siinä on aika monta sarjaporrasta välissä.

– Hänellä on varmaan aika yksinäinen olo tässä joukkueessa. Ei hän välttämättä saa aina saman tason tukea muilta pelaajilta (kuin NHL:ssä).

– Mutta tämä on pieni slovenialainen jääkiekkoperhe. Pelaajat ovat kuin samaa perhettä ja yleensä joukkue kasataan niistä, ketkä ovat terveenä. Sloveniassa on se toistasataa lisenssipelaajaa, mikä on käsittämättömän pieni määrä.

– Oslon turnauksessa hänen aloitusprosentti liikkui 80-90:n välillä.

Jatkon suhteen on kuulemma vaikea nähdä, että tulevaisuudessa olisi maasta ponnistamassa uusia, NHL:ssä yli tuhanteen pelattuun otteluun kykeneviä kopitareja.

– Seuraavaksi parhaat pelaavat Saksassa, Tshekissä ja alemmissa sarjoissa. Mutta mistäs sitäkään koskaan tietää. Ainahan niitä yksittäisiä junnuja jostain ponnahtaa. Toivotaan parasta.