Pudotuspeliennakko Lukko - Tappara: Tasapainoinen ja ailahteleva kohtaavat Lukon finaalipaikkaan päättyvässä välieräsarjassa

SuomiKiekko ennakoi kaikki Liigan pudotuspelien otteluparit. Nostamme esiin vahvuudet, heikkoudet, vaarallisimmat aseet ja ennustamme, kuinka ottelusarjassa tulee käymään. Tässä artikkelissa käymme läpi Lukon ja Tapparan välisen välieräsarjan.

Vahvuudet ja heikkoudet

Vahvuudet Lukko ei näyttänyt horjuvan Ilvestä vastaan mistään, vaikka ehkä muutamia kertoja tupsukorvat pääsivät uhkailemaan isompaa pikamaalien myötä. Runkosarjan voittoon suvereenisti rullanneen raumalaisjoukkueen peli on niin mahtavan näköistä kuin olla ja voi. Pelaajat supertähdet huomioiden pelaavat nimenomaan joukkueelle eivätkä ensisijaisesti itselleen – kun pitää purkaa, paiskata kiekko pleksin kautta syvälle vaihtoa varten tai vaikkapa hidastaa peliä, Lukko tekee niin. Ehkä tässä vaiheessa kautta on helppoa todeta, että nimenomaan joukkuepelaaminen on se seikka, joka johtaa hyviin asioihin kaikkialla. Supertehokas hyökkäminen toki kulminoituu Daniel Audetteen, Eetu Koivistoiseen, Aleksi Saarelaan ja kumppaneihin, mutta lopulta joukkue rullaa suoria hyökkäyksiä tai hyökkäyspään pitkiä paineita nimenomaan koko viisikon voimin. Ilves jäi puolivälierissä lähinnä kyttääjän rooliin, mutta Lukko ei sössinyt kiekonkaan kanssa tarpeeksi, jotta tupsukorvat olisivat saaneet riistoja riittämiin. Hyvin yhteen hioutunut joukkuepelaaminen tasoittaa myös yksilöiden kuormaa, ja tämä näkyi puolivälieräsarjassa eniten jäähyissä. Siis miettikää sitä, että Lukko ei ottanut ensimmäisessä osassa jäähyn jäähyä ja toisessakin sen kahteen ensimmäiseen erään vain yhden. Se on kiivaisiin pudotuspeleihin hirvittävän kova temppu. Lukko pelaa niin dynaamisesti ja yhteen, ettei sen tarvinnut rikkoa ilvesläisiä nimeksikään. Tappara puolestaan oli KalPaa vastaan pienesti haavoittuvainen, mutta eteenpäin se meni läpi sarjan. Suurimmat syyt Tapparan jatkopaikalle olivat KalPan nopeiden hyökkäysten puolustamien pois tekopaikoilta, isoja maaleja kiskonut kevään pelimies Jukka Peltola ja maalilla uuden vaihteen kreivin aikaan löytänyt Christian Heljanko. Vaikka KalPan voittoon päättyneessä toisessa ottelussa sekä kolmannessa koitoksessa joukkue pääsi Tappara-maalille, oli kirvesrintojen puolustaminen voittavaa pudotuspelikiekkoa. Kun neljästä matsista jokainen päättyi maalin erolla ja näistä kolme kirversrintojen hyväksi, osoitti joukkue taas kerran huikeaa rutiinitasoa – joka tuntuu löytyvän aina ratkaisupeleihin. Heikkoudet Lukosta on yhä vaikeampaa etsiä epäkohtia, sillä ennen pudotuspelejä ajateltu luotsi Pekka Virran puuttuminenkaan ei sellainen näemmä ole. Päävalmentaja johtaa joukkoja etänä, kakkosluotsi Erik Hämäläisellä on homma hallussa penkin takana ja pelaajat ovat tasantarkkaan sisäistäneet joukkueen pelillisen identiteetin. Lukon yli- ja alivoima ovat pudotuspelien parasta… Jos nyt väkisin jotain epäkohtia pitää etsiä, niin faktahan on se, että mainitut vahvuudet ja muut hienoudet eivät saa nyt romahtaa – ja sitä paitsi Tappara on kuitenkin piirun verran kovempi testi kuin Ilves. Meneekö sormi suuhun, jos korttipakka murtuu taas? Lukko on tupannut sulaamaan viime metreillä aiemminkin. Tapparan ylivoiman on herättävä, sillä se on koko pudotuspelikevään heikointa. Joukkueen ykkösketjun mies Jiri Smejkal veti kaikki KalPa-pelit farssimaisesti pisteittä. KalPa-sarjan yksi moittimisen kohde oli Charles Bertrandin jäähy jatkoerässä, jossa Tappara pääsi pelaamaan ylivoimaa Henri Knuutisen ulosajon myötä. Ranskalaisen jäähy kostautui, ja KalPa voitti. Näihin mainittuihin juttuihin on nyt aluksi tultava muutoksia.

Vaarallisimmat aseet

Eetu Koivistoinen, Lukko Lukko-sentteri on paras pistemies vielä kauttansa jatkavista pelureista saldolla 2+5=7. Se on huikea kasa pisteitä vain kolmeen matsiin, eikä keskushyökkääjä ollut jäällä kertaakaan tasakentällisin, kun Ilves naputti maalin!

Jukka Peltola, Tappara Ja kukahan jaksaa yllättyä siitä, että Tappara-ikoni on herännyt liekkeihin juuri kevään isoissa peleissä? Niinpä, ei kukaan. Kirvesrintojen johtaja latoi neljässä pelissä tehot 2+3=5 kummankin osuman ollessa voittomaali. Johtajuutta ja tehoja kaivataan.

Näin ottelusarjassa käy

Lukon paketti on niin dynaaminen ja yhteen pelaava, ettei raumalaisten pitäisi missään tapauksessa hävitä kolmea peliä ainakaan järjen mukaan. Yksilöt eivät ota vapauksia, vaan menevät joukkue edellä – vaikka esimerkiksi vaaditut kiekolliset ratkaisut olisivat joskus ”jotain tylsiä ränniin painamisia”. Tappara sen sijaan on haavoittuvainen ja repaleinen, vaikka johtaja- ja maalivahtiosasto ottivat steppejä parempaan KalPa-sarjassa. Lukko finaaliin voitoin 3-1.