Näkökulma: Ryan Laschin lähtö paljasti kaksi oleellista faktaa liigakauden suuryllättäjä Pelicansin tekemisestä – akuuttia hätää ei ole

LAHTI. Kun Liigan pistepörssin kärki Ryan Lasch otti ritolat Lahdesta äskettäin, arveli moni Pelicansin kyykkäävän ja liidon loppuvan kuin Salpausselän betonin alastulorinteeseen metrin jälkeen konsanaan.

Mutta toisin näyttää käyneen – olkoonkin, että KooKoo voitti keskiviikkona Lahdessa 3-1.

Liigassa suorastaan karmeat tehot 10+27=37 takoneen, toisinaan viisikkopelaamisesta hyökkäämisen ehdolla vapauksia ottaneen Ruotsin ja Sveitsin mestarin lähtö todisti Pelicansin pelistä kaksi asiaa. Pelicansilaisten selkäytimistä tuleva kiekollinen ja hyökkäysvoittoinen viisikkopeli toimii ilman supertähteäkin, mutta ylivoimapelissä – siinä Laschin erikoisosaamisalueessa – pussinokkalaumalla on saattanut mennä sormi suuhun pahemman kerran.

[nosto tasoitus=”vasen”]Pelicansilaisten selkäytimistä tuleva kiekollinen ja hyökkäysvoittoinen viisikkopeli toimii ilman supertähteäkin, mutta ylivoimapelissä – siinä Laschin erikoisosaamisalueessa – pussinokkalaumalla on saattanut mennä sormi suuhun pahemman kerran.[/nosto]

Pelicansista näki ajoittain keskiviikkona KooKoota vastaan, että joukkue oli edellispäivänä urakoinut Lukon kanssa. KooKoo-pelasi johdossa fiksusti etenkin päätöserässä, kun Pelicans rummutti. Hyökkäyspelin tehottomuus johtui eräästä perustason murheesta.

– Varmaan peräkkäisien päivien pelaaminen näkyi, mitä pidemmälle peli meni. Hienosti jätkät yrittivät taistella, että päästäisiin peliin kiinni. Ei pystytty syöttämään kiekkoa sillä tasolla, millä pitäisi pystyä. Silloin laadukas hyökkäyspelaaminen puuttuu, Pelicansin valmentaja Tommi Niemelä sanoi ottelun tauottua.

Peruspohja on

Viisivitosella Pelicansin hyökkäyspeli saattoi olla jopa vieläkin dynaamisempaa jälkeen Laschin lähdön, tiistain Lukko-voitossa ja keskiviikon KooKoo-häviössä. Ja tämän ei sitten pidä kuulostaa epäluottamuslauseelta Laschia kohtaan missään nimessä, vaan pikemminkin siltä, että nyt liigakauden suurimman yllättäjän kaikki neljä hyökkäysketjua pääsivät iskemään korkeaa painetta ja prässiä vaihdosta toiseen. Jokainen nelikko oli tavallaan yhtä näkyvä, liukas ja hyökkäysoikeutettu. Siltä se näytti. Heti, kun Laschin ylivoimainen ylivoima hälveni pois.

Lasch totuttiin näkemään usein vastustajan puolustuspäässä kiekon kanssa sitä kivenkovaa suojaamalla, jopa hitaasti etenemällä ja etsimällä paikkaa vastustajan häirinnästä välittämättä. Nyt Pelicansissa ei ole kyseistä taitoa yhtä hyvin osaavaa pelaajaa, mutta vauhtia on sitäkin enemmän. Näistä yksikään seikka ei ole väärä, huono tai toisiaan pois sulkeva asia.

Jos Pelicansin päiviä miettiessä, luistimilla hyvin ja näyttävästi liukuva, Lasch voi oikeaan aikaan lähteä, niin nyt aika oli oikeampi kuin koskaan. Lahtelaiset joutuivat kohtaamaan kuumimpiin kuuluvat Lukon ja KooKoon ilman jenkkitaituria – ja tulokset todistivat sen, että Laschin lähtö ei tule aiheuttamaan mitään notkahdusta.

Kun pallopelissä joukkueen tekemisessä on työn alla sapluuna ja pelitapa ja se tulee illasta toiseen selkäytimestä, on käytännössä ihan sama, keitä liigapelaajia kaukalossa viilettää. Viisivitosessa Pelicans karvasi taas totutusti korkealta ja kovaa tietäen tehtävänsä.

Siinä välillä vähän vähemmän luistelevan, mutta kiekolla hyvin useasti oikeita ratkaisuja tekevän Laschin erikoisosaamisessa, ylivoimassa pelurin lähtö toki näkyi eniten ja karuimmin. Lukkoa vastaan Pelicans ei saanut ensimmäisellä kakkosella aikaan yhtään mitään ja KooKoo-pelissä kouvolalaiset olivat Pelicansia lähempänä osumista vieraiden ensimmäisen kakun aikana – jopa kahdesti. Lisäksi ylivoiman saaminen käyntiin tuotti toisinaan niin suuria vaikeuksia, että kotijoukkue sössi parillakin ylivoimallaan itselle jäähyn.

Kaiken kruunuksi Pelicans tunaroi kiekon tyhjänä möllöttäneeseen maaliin KooKoon siirretyn rangaistuksen aikana, kun Matias Rajaniemi syötti limpun omiin KooKoo-pelaajan jalan kautta. No, kenties kauneusvirhe – kausi on ollut niin vahva, että Pelicans-fanit voivat antaa tämän anteeksi, eikä siitä sitäpaitsi edes tuomittu maalia.

Toisaalta raumalaisia vastaan hurjavireinen Pelicans onnistui ylivoimastakin – ja Lukon alivoima on sarjan parasta.

Jenkin paikan vastustajan maalivahdista katsottuna oikealta tolpalta otti kultakuuppa Hannes Björninen, ja jotain vanhaa tuttua oli nähtävissä. Kiekko kulkee alakolmiolla tolpan viereisen alueen ollessa kolmion huippu. Huipun on tähän mennessä parhaiten handlannut eittämättä Lasch.

– Ylivoima oli pikkuisen heikkoa. Tempo olisi pitänyt saada paremmaksi. Se liittyi vahvasti tähän peliin – oltiin hyökkyspelissä hitaita. Lukko-pelin kovuus näkyi, Niemelä lausui.

Laschin jättämä perintö

Sveitsin Zürichiin siirtynyt Lasch jätti johtajuudellaan – koskee niin kaukaloa kuin koppia – hyödyllisen perinnön. Pelicans-pojat kasvavat. Tietysti hänen aikana lahtelaisjoukkue keräsi myös tolkuttoman määrän pinnoja, joka auttaa jo kovaa vauhtia lähestyvissä loppukevään pudotuspeleissä.

Mutta siis. Lahtelaisten kannalta tärkeintä on se, että jääkiekon ydin, viisikkopelaaminen on kunnossa – kun alla on pelitapa, johon nojata. Luisteluvoimaista, karvausvoittoista ja kiekollista pelaamista. Voitokasta kaksinkamppailupelaamista.

Siinä on hyvä hymyillä, kun sapluuna toimii. Omiaan Pelicansin joukkuehengestä on kertomaan myös viime viikkoinen Ilves-voitto. Peli oli 5-2 muutamia sekunteja ennen loppua, kun Frank Gymer pääsi latomaan tauluun ensimmäisen maalinsa yli vuoteen. Lahtelaispelaajat ja -valmennus tuulettivat 6-2-maalia vaihtoaitiossa kuin maailmanmestaruutta konsanaan.

Se boogie ei muutu moneen tuntiin vielä, sanoisi eräs entinen lahtelainen rap-artisti.