Vielä on palattava tuohon vuoden 2020 marraskuun 18. päivään, jolloin Jukurit otti Helsingissä HIFK:lta käkättimeen luvuin 1-11. Toisessa erässä omiin meni kuusi kutia, suurlupaus Mikko Kokkosen tehotilasto oli pelissä -6. Koitapa siinä sitten repiä huumoria mistään. Synkkä talvikin on edessä, pitkä ja kolkko joukkueelle, joka putoaa pudotuspelikelkasta ennen uutta vuotta.
Mikkeliläisfarssin jälkeen Jukurit haukuttiin kaikkialla kaikkien toimesta. Joukkueen Liigassa pelaaminen oli kuulemma häpeällistä – sarja ja seura saivat tahroja osakseen, uskottavuus meni suljetusta Liigasta.
Samaan aikaan kerrottiin kuitenkin, että joukkue piti jonkinlaista perusteellista palaveria ja kokoustusta siitä, miten poikkeuksellisen nöyryyttävän tappion jälkeen jatketaan.
Yleensä totaalisen farssin tai vastoinkäymisten jälkeen – siis arkielämässäkin – on kaksi vaihtoehtoa: Ottaa joko opiksi tai ajautua syvemmälle ahdinkoon. Aika ajankohtainen aihe meille kaikille nyt, muuten.
Jukurit otti monien yllätykseksi kopin, opin. Voisi kuvitella, etteivät hetket HIFK-nöyryytyksen jälkeen todellakaan olleet mitkään helpoimmat – ehkä vaikeimmat kaikista, tilanne siis jokaisen liigalauman kohdalle kuviteltuna.
Todennäköisesti mitään muuta joukkuetta ei olisi ajettu haukkuen yhtä ahtaaseen nurkkaan. Mestis-joukkueista Sportilla on uskottava luotsi ja uskottavia vahvistuksia. Toinen Mestis-joukkue KooKoo on ollut jo pitkään lähellä kuuden sakkia, ja esiintynyt pelillisesti lähellä terävimmän kärjen tasoa.
Muut 12 porukkaa, liigajoukkuetusina, eivät tähän keskusteluun tietenkään mahdu.
Helsingin kurituksessa HIFK osui poikkeuksellisen kovalla prosentilla, mutta olihan Jukurien tekeminenkin kaikilta osin sanalla sanoen heikkoa.
Tapahtui kuitenkin jo esille nostettu kasvojenpesu. Ilmeiset palaverit ja puhumiset muuttivat trendin: 1-11-tappion jälkeen Jukurit on voittanut kymmenestä pelistä kuusi, ja pisteittä se on jäänyt kolmesti. Kolmas tuli tiistaina HIFK:n isäntänä luvuin 0-2 pelissä, jossa Jukurit ei ollut huono – tehottomuus nyt sattui vaan omaan nilkkaan.
Tästä ei auta painaa päätä puskaan. Mikkeliläisjoukkueen suurimpia vahvuuksia ovat olleet näissä kymmenessä pelissä suorahyökkäyspelaaminen, yksinkertainen sellainen, ja ehkä jopa yllättäen alakerta. Siis leijonavahti Sami Rajaniemi on pelipaikallaan Liigan parhaimpia illasta toiseen, ja ruutia ratkaisuihin hänen edessäkin on: Aleksandr Iakovenko, Jakub Galvas sekä Axel Rindell ovat pelaajia, joiden kanssa suuremmatkin voivat olla pulassa. Kultakypärä Rindell on tällä hetkellä yksi sarjan parhaista pakeista – maaginen liike luistimilla, jatkuvasti vapaana, ilmiömäisiä kärkikyniä, huimia avauksia omista…
Yksilöiden ja joukkueen otteet petraantuivat suurinpiirtein syksystä alkaen – ei ehkä ihan HIFK-pelistä, mutta niinä aikoina.
Ja kirsikka kakkuun: Brandon Yip on yksi Liigan kiehtovimpia vahvistuksia kesken tulikuuman play off -taistelun – jossa mikkeliläisjoukkue keikkuu uskottavasti mukana. Jukurit on kolmen pinnan päässä viimeisestä jatkopaikasta.
Jos ovat olleet KooKoo ja Sport uskottavia Mestis-laumoista jo pidempään, niin samaa alkaa olemaan Jukuritkin. Katsokaa vaikka kymmenen ottelun kuntopuntaria HIFK-pelin jälkeen, joukkueen parhaimpia yksilöitä tai edellisen pelaajahankinnan, Yipin, urapolkua.
Muidenkin kuin mikkeliläispelaajien kannattaa tässä arjessa ottaa opiksi haasteista – vaikka lunta tulisi tupaan alkuviikon tapaan kolme metriä tunnissa.