SuomiKiekko käy läpi ennen liigakauden alkua päivittäin yhden joukkueen siten, että runkosarjan voittajaksi arvioitu joukkue-ennakko julkaistaan viimeisenä. Tässä ennakossa esille nousee siis runkosarjassa arvioidemme mukaan 4. sijoittuva HIFK.

Mihin vie HIFK:n tie?

Rahalla yleensä saa – mutta ei HIFK. Joukkue ei ole pystynyt vastaamaan vuodesta toiseen jatkuviin koviin odotuksiin oikeastaan sitten hopeakevään 2016, vaikka se onkin kolmella edellisellä kaudella yltänyt pronssiotteluun. Kerran on tullut himmeimmät mitalit ja kaksi kertaa hapan nelossija. Kesken jääneellä sesongillakin 2019-20 HIFK oli runkosarjassa vasta kuudes ja jääminen seiskasijalle – eli ulos suorilta puolivälieräpaikoilta – oli kiinni vain pinnasta.

Kokoonpanoa katsomalla voisi kuvitella taas, että Stadin liigaylpeys rymistelisi vähintään välieriin – oikeastaan kaikesta muusta HIFK:lle on oikeus antaa rapaa ensi keväänä. Jostain joukkue tarvitsisi vielä viimeisen voittamisen kulttuurin, joka on loistanut poissaolollaan isoista, kauden viimeisistä peleistä. Vai miksi usea pronssipeli, sekä finaalisarja 2016 päättyivät tappioihin?

HIFK:n etu voi olla se, ettei joukkue oli kovin paljoa muuttunut. Pakistossa luutivat tutut johtajat, esimerkiksi Mikko Kousa, Joonas Lyytinen ja Ville Varakas höystettynä Miro Karjalaisella, hyökkäyksen kärkinimiä ovat taas Sebastian Dyk, loukkaantumisista toistaiseksi kärsivä Ville Leskinen, NHL:ään varattava Anton Lundell sekä Jesse Saarinen ja Jere Sallinen. Kun päälle lisätään Emil Bemströmin ja Alex Broadhurstin nimet, pitäisi leveyttä riittää.

Nyt yksi oleellisimmista seikoista on se, että HIFK:n pitää löytää tasaisuus, kun kentällä se voisi periaatteessa tehdä mitä haluaa nimekkään nippunsa ansiosta. Helsinkiläislauma on Liigan kärkiporukoista puhuttaessa yksi epätaisimmista sakeista niin pelillisesti kuin tuloksellisesti.

Viisi väitettä

1. väite – HIFK:ssa loukkaantumismäärät ovat olleet silmiinpistäviä, ja esimerkiksi viime aikoina loukkaantumisista ovat kärsineet Sallinen, Leskinen, Miro Väänänen, Rasmus Heljanko ja Micke-Max Åsten. Jos sairastupa on pullollaan kaudellakin, ei HIFK:n tasaisuuden hakeminen ainakaan helpotu.

2. väite – Ja edellisestä aiheesta jatkaen: HIFK ei tule sijoittumaan runkosarjassa aivan kärkisijoille – eli kärkikolmikkoon – ja todennäköisesti ne jäävät kymmenien pinnojen päähän. Syy: Loukkaantumiset ja jo useasti mainittu epätasainen suorittaminen.

3. väite – HPK:sta tullut ja kokonaisvaltaista peliään hurjasti petrannut Karjalainen voi hyvinkin olla yksi joukkueen suurimmista onnistujista. Fyysisen pelin yhä taitava kivitalon kokoinen pakki osaa myös viimeistellä. Suomen mestari voi ihan hyvin pistää uuden piste-ennätyksensä, 4+3=7, uusiksi. Jäähyminuuttimäärä ei välttämättä nouse yli sadan.

4. väite – HIFK:n tarvitsee hommata kauden aikana maalivahti. Maaleja kiskova Frans Tuohimaa on liigatasolle hyvä veskari, mutta hänen takanaan tekee tiukkaa. Roope Taponen pelannee Mestistä Kiekko-Espoossa, eikä Helsinkiin palanneen Niilo Halosenkaan lainaaminen muualle olisi ihme. Vielä toissa kaudella hän torjui pääasiassa Mestistä.

5. väite – HIFK on terävimmän kärjen lynkatuista sakeista se, joka voi parhaimmillaan polkea otteillaan tämänkin ennakon syvimpään mahdolliseen suonsilmäkkeeseen. Jos joukkue saisi kaikki pelilliset seikat ja peliin vaikuttavat tekijät kuntoon samaan aikaan, olisi laumalla saumoja ihan mihin vain – nimimiehiä piisaa.

Mielenkiintoisimmat hankinnat

Miro Karjalainen – HPK:ssa fyysisestä pelistä tutuksi tullut pakki on muuttanut profiiliaan, ja etenkin luistelussa hän on kehittynyt hurjasti. Ei olisi ihme, jos Karjalainen nähtäisi ajoittain jopa ylivoimalla. Vastuun antamisessa ei ainakaan häviäisi mitään.

Emil Bemström – Columbus Blue Jackets -laina voi tehdä Liigassa oikeastaan mitä vaan hurjista tehoista totaaliseen floppiin. Näppärä ja hyväkäsinen sentteri osaa luistella hyvin, joka on parhaimmillaan loistava pelimies. Meriitit joukkuetasolla tosin puuttuvat.

Alex Broadhurst – AHL-, OHL- ja USHL-mestari saapuu ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Kun pelaaja on latonut AHL:ssä kaikkea mahdollista paristakymmenestä pinnasta liki 50:een, pätevät häneen samat sanat kuin Bemströmiin odotusten suhteen. Sentteri pystyy tekemään peliä.

Näin runkosarjassa käy

Summa summarum: HIFK tarvitsee tasaisuutta tekemiseensä ja kärkimiesten on samalla vastattava siihen huutoon, mitä Helsingin suuntaan on huudeltu pidemmän aikaa. Vastauksia ei ole tullut. Maalivahtiosasto on kysymysmerkki, ja loukkaantumiset ovat kertakaikkiaan saatava kuriin. Koska joukkueen on yllä on edelleen liikaa kysymysmerkkejä, ei HIFK:ta voi rankata terävimpään kärkeen.

Runkosarjan 4. sija.

Valmennus

Päävalmentaja: Jarno Pikkarainen
Valmentajat: Kari Kalto, Joonas Tanska
Maalivahtivalmentaja: Jan Lundell

Kokoonpano

[table id=25 /]

Aiheet HIFK Kausiennakot Liiga Pääuutiset