Tämä oli yksi päättyneen liigakauden tunteikkaimmista peleistä - konkari teki paluun yllättäen ja villitsi yleisönsä heti: "Sanattomaks vetää"

Haastattelu on julkaistu ensimmäisen ja edellisen kerran 9. tammikuuta 2020. HELSINKI. ”Janne, Janne, Janne!” Yhdeksäs tammikuuta 2020 jää suomalaisen jääkiekon historiankirjoihin ikiajoiksi. HIFK:n ja SaiPan välisen runkosarjan pelin piti olla yksi tavallinen kohtaaminen muiden joukossa, mutta toisin kävi. HIFK:n maalivahtivalmentaja Jan Lundell, 46, palasi kokoonpanoon Atte Engrenin terveyshuolien takia. – Olihan huikea kokemus. Kotiyleisön edessä peli ja miten he ottivat vastaan heti pelin alussa jo. Kyllä sanattomaks vetää. Meillä on aivan huippukannattajia, jotka tukee meitä. Iso kiitos heille, oli ikimuistonen ilta. Ei voi olla ku kiitollinen, koitoksen luukkuvahtina aloittanut konkari sanoo Helsingin Jäähallin uumenissa liikuttuneen oloisena.

[nosto tasoitus=”oikea”]– Ei voi olla ku kiitollinen.[/nosto]

HIFK-hyökkääjä Anton Lundellin isästä tuli 46-vuotiaana Liigan vanhin pelaaja. Viimeksi kaudella 2011-12 pikkumustia pysäytellyt torjuja tuli isäntien maalille 4-1-tilanteessa ajassa 58.54. Janne-huudot raikuivat pitkään Helsingin hallissa. – Sen verran luotin itteeni, että johto pysyy. Vastustajalla oli pelisilmää, että lähti laukomaan puolesta kentästä. Saatiin tilastoihin yksi torjunta. Ihan makee juttu, vahti veistelee leveä hymy kasvoillaan. Lundellit ovat liigahistorian neljäs isä-poika-pari, jotka ovat pelanneet samassa liigamittelössä.

[nosto tasoitus=”vasen”]– Sen verran luotin itteeni, että johto pysyy. Vastustajalla oli pelisilmää, että lähti laukomaan puolesta kentästä.[/nosto]

HIFK:n maalivahtivalmentajalle kirjattiin yksi torjunta. Kun torjuja siihen venyi, repesi Helsingin jäähallin väki liitoksistaan taputtaen innokkaasti. Samoja elkeitä oli nähtävissä jo ennen Lundellin astumista maaliin sekä pelin päätössummerin törähtäessä. – Vähän hakemista olisi ollut, jos olisi joutunut pelaamaan (kokonaan). Totta kai, tällaisessa tilanteessa pitää olla valmis pelaamaan. Mitä tahansa voi käydä. Lundellin kanssa samaan aikaan askissa oli poika Anton, joka kävi kopauttamassa isäänsä ensimmäisenä patjoille tämän tullessa tolppien väliin. – Onhan se semmonen, mitä ei välttämättä… Tai ei tuu toteutumaa. Onhan se hieno kokemus, että saa olla samassa kopissa, maalivahti sanoo viitaten pelaamiseen poikansa kanssa.

Huikea päivä

Jos oli torstain pelin loppu taatusti ikimuistoinen, niin samaa voi sanoa koko päivästä. – Totta kai, kun tiesi, että Atte on kipee ja päivän mittaa selvis, ettei pysty olee mukana ja tuli tällainen mahdollisuus, niin hieno kokemus, Suomen mestari muotoilee.

[nosto tasoitus=”oikea”]– Ei ois uskonut sillon kun lopetti, että saa kokea tälläsen päivän ja olla mukana.[/nosto]

– Ei ois uskonut sillon kun lopetti, että saa kokea tälläsen päivän ja olla mukana. Nää on hienoja hetkiä, saa pitkästä aikaa olla joukkueen sisällä ja kopin puolella. On makeeta. Vaikka torjuntaprosentti jäi sataan, ei viimeeksi pelipäivän aamuna jäillä käynyt vahti meinaa alkaa luotsaamaan itseään HIFK:n vakituiseksi torjujaksi. – Tilanne (4-1) teki sen, että oli mahdollisuus tähän. Hyvä sauma, jätkät hoiti tuloksen. Se mahdollisti tämän.

[nosto tasoitus=”vasen”]– Tossa vauhdissa pää toimii ja tietää, mitä pitää tehdä, mutta kroppa ei tottele.[/nosto]

– Satunnaisesti sillon tällön on jäällä käytävä. Enemmän kuntoilun puolella, kyl tää oli tässä, edelleen leveästi hymyilevä jääkiekon moniosaaja sanoo. Lundell osasi arvioida rupeamaansa, vaikka se kesti reilun minuutin. Se piti sisällään torjunnan lisäksi yhden rumpuun tulleen kiekon pysäytyksen. – Tossa vauhdissa pää toimii ja tietää, mitä pitää tehdä, mutta kroppa ei tottele. Se tulee aikamoisella viiveellä.