Liigakausi piti sisällään useita sellaisiakin tarinoita, joissa eivät menneet niin sanotusti pääsiäismunat tasan. Listasimme alle kymmenen sellaista pelaajaa, jotka olisivat ansainneet näkyvyyttä enemmän tai mahdollisuuksia tavalla tai toisella.

Suomeksi sanottuna kyseessä on siis liigakauden kymmenen aliarvostetuinta pelaajaa.

10. Valtteri Kemiläinen, Tappara
Maajoukkuepakki sai kehuja ja ylistystä kauden aikana toki ansaitusti, mutta heti kun hän tippui lasarettiin, muuttui ääni kellossa. Tapparan jättävä tähtipelaaja (4+31=35, +7) jäi usean median kauden päätöspaketeista pois. Tuntui, että hänet yksinkertaisesti unohdettiin. Puolustajan kausi loppui 25. tammikuuta.

9. Ben Blood, Tappara
Tappelupuuhat jättänyt Blood ei varsinaisesti pisteillä mässäillyt (2+5=7, +10), mutta toisaalta pelaajan tehotilasto näytti upeaa lukemaa. Isokokoinen Blood ei enää hölmöile, ja samalla esimerkiksi hyökkäysten käynnistämiset ovat parhaimmillaan upeaakin katsottavaa. Käsiä löytyy, ja rauhallisuuttakin. Toivottavasti Tappara-leirissä arvostetaan.

8. Jesse Saarinen, HIFK
Suomessa menestys ja puheet menevät käsi kädessä – eikä se tietysti ole väärin. KHL:ssä käyneen Saarisen palkintokaapista ei löydy mitään, eikä pelaajasta paljoa puhutakkaan. Kauden aikana 44 ottelussa tehot 9+28=37 (+5) tehnyt Saarinen on päässyt pelisilmäänsä ja syöttötaitoonsa nähden turhan vähän näyttämään ulkomaille tai Leijoniin. Ensiksi mainittuja komennuksia on kaksi, maajoukkueesta vyöllä on pelejä kuusi kipaletta.

7. Ville Koho, SaiPa
Lappeenrantalaisjoukkueessa C:tä kaudet 2007-19 kantanut Koho ei kuulunut enää viimeisellä kaudellaan kipparistoon. Pelaajan rooli on silti SaiPan kopissa – ja kaukalossakin – taatusti valtavan iso. Ei kukaan toimi yli kymmentä vuotta sattumalta kipparina eri luotsien alla. Koho oli esillä kauden aikana isosti vain SaiPan päätöspeleissä, kun hänen jäähyväispelinsä valui kankkulan kaivoon koronan takia.

6. Anrei Hakulinen, KooKoo
Lukkoon siirtyminen todistaa sen, että Hakulinen kiinnostaa Suomen mittapuulla isosti ja etenkin kärkijoukkueissa. Loukkaantuneena oleva kolmekymppinen mätti 47 pelissä tehot 11+24=35 (+2). Maajoukkuekutsu ei olisi ollut väärin.

Anrei Hakulisen katseet ovat kääntyneet Rauman suuntaan. KUVA: Juha Tamminen

5. Miro Karjalainen, HPK
HIFK:n värit ylleen pukeva kuumakalle otti Hämeenlinnassa suuria harppauksia kohti roolinsa kärkeä Liigassa. Ihan hirveän mahdottomana ei voi pitää sitä ajatusta, että tehot 3+3=6 (+2) tehnyt ilarimelartmainen pakki olisi joskus mukana esimerkiksi EHT:lla. Vaikka luistelu on vaikean näköistä, meni se hirvittävästi eteenpäin.

4. Henrik Larsson, TPS
TPS:stä otsikoihin nousi maajoukkuemies Lauri Pajuniemi ansaitusti, mutta Larsson jäi taka-alalle. Kauden 59 ottelussa hämmentävät pisteet 4+34=38 (-3) tehtaillut ruotsalainen ei ole koskaan pelannut maajoukkueessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että SHL:ssä hän viimeisteli sesongilla 2017-18 Brynäsin paidassa tehot 0+2=2 – siis 46 pelissä. Melkoinen ilmestys!

3. Matti Järvinen, KalPa
Miten on mahdollista, ettei kauden aikana kuukausi kuukaudelta parantaneella Järvisellä ole sopimusta Kuopioon ensi talveksi? Se on väärin, eikä hintalappu luultavasti ole mikään tähtitieteellinen. Kauden aikana yhteen peliin mm. neljä maalia – joista kaksi alivoimalla – ja viisi pinnaa paiskonut sekä tehotilastoon numeron +7 kerännyt pelaaja näytti, että vaikean syksyn jälkeen hän teki halutessaan mitä tahtoi.

2. Vilmos Gallo, KooKoo
Unkarilainen oli yksi KooKoon kovimmista hankinnoista millä mittapuulla hyvänsä. Kauden 53 ottelussa tehot 14+28=42 (+9) loisti hyökkäyspäässä joka saralla, mutta samalla hän jäi esimerkiksi Kim Strömbergin, Juha-Pekka-Haatajan, Matt Caiton ja Henrik Haukelandin varjoon otsikoissa.

1. Tomas Zaborsky, SaiPa
Pelasi slovakialainen Liigan kärkipään Tapparassa tai haastajiin kuuluvassa SaiPassa, pystyy hän takomaan pinnoja illasta toiseen. Viime keväänä kirvesrinnoille pronssit jatkoerämaalillaan ampunut pelaaja iski nyt 53 pelissä tehot 19+22=41 (-2). Zaborsky oli lähellä kymppitonnin rahapalkintoa kannettuaan kultakypärää peräti 52 pelissä. Potti olisi vaatinut nousua pistepörssissä 20:n parhaan sakkiin.