On aika jakaa liigajoukkueille kouluarvosanat – Tapparan kone näytti hyytymisen merkkejä, Lukon ei

© Kuva: Velimatti Lehmusvuori

Koska liigakausi päättyi tylysti ennen pudotuspelejä, on nyt aika jakaa jokaiselle joukkueelle kouluarvosanat asteikolla 4-10. Joukkueet ovat listattu alle aakkosjärjestykseen, kun mihinkään muuhunkaan järjestykseen niitä ei oikein pysty listaamaan floppikauden takia.

Arvosanat ovat suhteutettu keskenään odotuksiin ennen kautta ja lopulta nähtyyn runkosarjataipaleeseen.

HIFK – 7

(Miska Miettinen)

Ei tähdellistä, ei surkeaa, läpi talven aika tasapaksua – joka ei ollut hyvä suoritus Liigan rahajoukkueelta. Nimivahvalla porukalla riitti täyttä työmaata jopa suoran puolivälieräpaikan kanssa. Syytä oli odottaa enemmän muun muassa hyökkääjien, Teemu Turusen ja Otto Paajasen tultua Hämeenlinnasta.

HPK – 8

(Miska Miettinen)

Hallitseva Suomen mestari oli se, joka HIFK:ta suorassa puolivälierätaistossa kiusasi pahiten. Joukkue muuttui viime keväästä rajusti, mutta taisteli taas ansiokkaasti uudella nipulla, eikä mestaruuskrapulastakaan ollut tietoa. Potentiaalinen lauma, kiitos päävalmentaja Antti Pennasen.

Ilves – 9

(Miska Miettinen)

Joukkue, jonka kannalta kauden ennenaikainen päättyminen on suurin sääli. Ilves teki kenties parhaimmat hankinnat ja joukkueen hyökkäyksestä löytyi ruutia todella laajasti Ville Meskasen, Teemu Rautiaisen, Eemeli Suomen ja kumppanien johdolla. Kausi oli todennäköisesti Ilveksen rakennustarinan piikki ja nyt yksilöistä hioutui timantteja – kaikki alkoi järjettömän huonosta syksystä.

Jukurit – 7

(Miska Miettinen)

Syksyllä joukkue keikkui pitkään kiinni pudotuspelipaikoissa, mutta sittemmin Jukurit romahti alas sarjataulukossa. Sillä nyt ei toisaalta ole mitään väliä koronaviruksen pilattua kaiken. Jukurit hävisi kauden aikana uskomattoman määrän pelejä maalin erolla. Joukkue oli lähellä näyttää sitkeän potentiaalinsa.

JYP – 7,5

(Miska Miettinen)

Ailahtelevaa, epätasaista. Ei oikein mitään suuntaa. Luotsi Pekka Tirkkonen näytti palauttavansa peli-identiteetin Jyväskylään, mutta toisaalta suunnan hävitessä sitä ei löytynyt kertakaikkiaan mistään. Sitä ei ehkä kenenkään pitänytkään odottaa käsittämättömän onnettoman viime kauden jälkeen.

KalPa – 6

(Miska Miettinen)

Hyökkääjät Kai Kantola, Matti Järvinen ja Balazs Sebok jäivät mieleen KalPasta eniten. Joukkue oli rynnimässä pudotuspeleihin, mutta siellä tie olisi noussut pystyyn avauskierroksella. Joukkue ei pystynyt väläyttelemään oikein missään valossa ihan hirvittävän kirkkaasti.

KooKoo – 9,5

(Toni Tuomala)

KooKoon kausi oli upea menestystarina, jonka loppuhuipennus jäi valitettavan vajaaksi koronaviruksen myötä. Joukkueen kasaaminen meni nappiin päävalmentajahankinnasta alkaen. Jussi Ahokas käynnisti suojatteineen kiekkobuumin Kouvolassa, joka toivottavasti jatkuu myös ensi kaudella. Nyt Suomen betonipääkaupungissa pidetään sormet ristissä, että joukkueeseen saataisiin myös ensi kaudeksi Trevor Mingoian, Libor Sulakin ja Matt Caiton kaltaisia tähtiä.

HIFK ja kaikki muut astelivat kaukaloon viimeisen kerran jo runkosarjassa. KUVA: Velimatti Lehmusvuori.

Kärpät – 9,5

(Miska Miettinen)

Runkosarjan voittaja, ei suuria pelillisiä heikkouksia. Kaiken lisäksi Kärpät hamstrasi keväällä vielä lisää pelimiehiä – eikä wc-paperia – nippuunsa tutun hyökkääjä Juhamatti Aaltosen ja edelleen huipputasoaan hakevan pakki Miihkali Tepon muodossa. Joukkue oli kaukalossa ja sen ulkopuolella ylivertainen.

Lukko – 9

(Miska Miettinen)

Jos on Ilveksen ja KooKoon kannalta sääli, että kausi jäi kesken, niin samaa voi sanoa myös Lukosta. Luotsi Pekka Virta johdatti Lukon toistakymmentä ottelua kestäneeseen pisteputkeen. Lukon toimivasta paketista kertoo jotain se, että joukkue haali NHL:n porteilta takaisin pakit Tarmo Reunasen ja Ville Heinolan sekä hyökkääjä Sebastian Repon. Lisäksi myös hyökkääjät Ponthus ja Pathrik Westerholm olivat oivia hakuja. Lukossa kone jylläsi joka saralla.

Pelicans – 4,5

(Miska Miettinen)

Täysi katastrofi niin toimistossa kuin askissa. Viime kaudella kolmoseksi runkosarjassa päätyneen Pelicansin sesongissa ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että se päättyi ennen aikojaan. Eipä katkennut pudotuspeliputki. Toisaalta maaliskuussa alkaneet yt-neuvottelut kruunasivat sysimustan taapertamisen. Joukkue sentään teki maaleja ja voitti joitain pelejä kauden aikana.

SaiPa – 6

(Miska Miettinen)

SaiPa väläytteli ajoittain onnistuttuaan esimerkiksi puolustus- ja maalivahtipelaamisessa suhteellisen nimettömästä nipusta huolimatta. Pinnalle jäivät jokaisella osa-alueella hienosti onnistunut pakki Veeti Vainio ja hyökkääjä Tomas Zaborsky, joka haki pitkään kymppitonnin rahapalkintoa. Se olisi tullut siitä, että slovakialainen kantoi kaikista pisimpään kultakypärää – lisäksi hänen olisi pitänyt yltää pistepörssissä 20 parhaan joukkoon.

Sport – 6

(Miska Miettinen)

Ei oikein missään vaiheessa mitään heräämisen merkkejä. Toki joukkue keräsi hajapinnoja ja petrasi pelaamistaan valmentajavelho Risto Dufvan hypättyä ruoriin – esimerkiksi Pelicansille ei käynyt vastaavan liikkeen jälkeen näin vaan päinvastoin – , mutta se ei muuttanut sarjataulukkoa tuijottamalla mitään. Vaasalaiskiekon ainoa positiivinen merkki on se, että seuran A-nuoret ovat yhä ikäluokan hallitsevia SM-pronssimitalisteja.

Tappara – 8,5

(Miska Miettinen)

Koneet jylläsivät, pakki Valtteri Kemiläisestä ja hyökkääjä Jere Karjalaisesta kasvoi vankkoja maajoukkuemiehiä, konkarihyökkääjä Kristian Kuusela oli tutun dominoiva. Keväällä alkoivat huolet – pääkäskijä Jukka Rautakorpi vaikutti ylimieliseltä höpisijältä ja Tappara suli uskomattoman monesti loppuhetkillä. Olisi ollut jännä nähdä, mihin polku olisi vienyt jatkopeleissä.

TPS – 5

(Miska Miettinen)

Katastrofien katastrofi. Joukkue sekoili Pelicansin tavoin niin toimistossa, penkin takana kuin kaukalossakin. Ex-luotsi Kalle Kaskiselle olisi pitänyt antaa monoa jo nähtyä aiemmin, sillä Marko Virtanen sai peliin järkeä ja punaista lankaa yllättävänkin nopeasti siihen nähden, miten totaalisen sekaisin peli oli syksyllä. TPS rimpuili ja vitkuili, mutta kauden loppupuoliskon peräkkäiset tappiot Ässille sulattivat TPS:n. Hyökkääjätykki Lauri Pajuniemi oli hieno näky.

Ässät – 7

(Miska Miettinen)

Ässät vastaavasti pelasti itsensä kaatamalla TPS:n alkukevään back-to-back-peleissä. Itse asiassa pata oli kauden iloisimpia yllättäjiä Lukon, Ilveksen ja KooKoon perässä. Tylor ja Tyson Spink olivat kuin koko pata pienoiskoossa. Uudet vahvistukset heräsivät hiljaa, mutta varmasti – kuten Ässät. Ajoittain pahasti tökkinyt erikoistilannepelaaminen näytti sekin positiivisia signaaleja playoffien alla.