Liigapelaaja vasta 27-vuotiaana eliittiin – urapolku kiehtova: ”Voisin kuvitella, että moni ois saattanu lyödä hanskat tiskiin monta kertaa”

© Kuva: Juha Tamminen

HÄMEENLINNA. Miro Karjalainen taputtaa käsillään tahtiin HPK:n pukukopin ovella. Samalla pakin suusta kantautuvat huudot kuuluvat selvästi jutun kirjoittajan ja Rasmus Reijolan, 27, korviin vähän matkan päähän Kerhon kotihallin uumenissa.

– Sil pitää pokka! hyväntuulinen Karjalainen joutuu hämmennyksekseen huutamaan.

Vasta tällä kaudella Liigan eliittiin murtautuneen Reijolan tarina on erilainen kuin monen muun. Lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä liigadebyyttinsä tehnyt vahti on pelannut urallaan muun muassa keskenään vastakohdissa eli Lapissa ja Pohjois-Amerikassa. Lisäksi median tenttaamiset ovat tulleet vasta nyt tutummiksi.

Pokeri kuitenkin pitää, vaikka jääkaapin kokoinen Karjalainen tekee kaikkensa.

– No, Karjalainen on aina kyl yrittämässä pilaa haastattelua, kuka tahansa siinä onkaa, vantaalaislähtöinen vahti selvittää lauantain Tappara-pelin jälkeen.

– Maksetaan takas!

Mitenhän se mahtaa tapahtua?

– No, se jääköön meidän väliseks asiaks, tällä kaudella 89,7 prosentin tarkkuudella torjunut Reijola virnistää.

Nollapeli, Tapparan kaataminen

Reilu viikko sitten Reijola torjui uransa ensimmäisen nollapelin ja perään lauantaina Tappara jäi jalkoihin 3-2. Nyt pelaajalla on vientiä joka paikkaan, eikä ihme.

– Ei tähän oo tottunu, 1,90 maalia per peli taaksensa päästänyt Reijola kuittaa huomion keskipisteenä olemisesta.

– Nyt ollaa pelattu joukkueenaki tosi hyvin. Sitä kautta ollu itelläki helpompaa pelata. Joukkue on auttanu.

Kun Tappara kaatuu lähes täydellä kotinäyttämöllä, nousee hallitsevan Suomen mestarin pistesaldo 87:een. Suora puolivälieräpaikka häämöttää kuuden pinnan päässä. Tuuletus Tappara-pelin summerin soidessa kertoo paljon.

– Ei tähän oo tottunu.

– Joo, kyllähän toi hyvältä tuntuu voittaa yks ehottomia Liigan kärkijoukkueita, eli Tappara! Harvoin on helppoja matseja niitä vastaan, eikä ollu lauantainakaa. Pelattii mun mielestä niin hyvin, et oltii kyl parempia.

Reijolan tilastoihin kirjataan viikon sisään Tapparan kaataminen ja uran ensimmäinen nollapeli. Se näki päivänvalonsa 14. helmikuuta.

– Kylhän noista tietenki yrittää kaikki positiiviset jutut ottaa mukaa ja saaha sellasta tiettyä itseluottamusta, mut sit kummiski se on aina uus peli. Ei niistä sit muuta saa mukaa, ku itseluottamuksen, vahti vastaa kysyttäessä ajatuksia merkkipaaluista.

– Vanha sanonta on, että kyl ne perunat pitää joka päivä keittää uudestaan.

– Vanha sanonta on, että kyl ne perunat pitää joka päivä keittää uudestaan.

Intetäänpä vähän.

Pelaajan tilastot ovat helmikuussa maagista luokkaa, sillä torjuntaprosentti on painunut ottelua kohden vain kerran alle 90:n. Lukema (88,24) kirjataan tilastoihin juuri tässä lauantain Tappara-pelissä. Tilastot eivät taida horjuttaa.

– No kyl mä tiedän, minkä verran maaleja on menny. Sen mä tiedän. Tärkeintä on, että ollaa joukkueena napsittu hyvin pisteitä. Sitä kautta usein itekkin näyttää tilastoissa hyvälle.

Reijola on ollut tällä vuosikymmenellä HPK:n maalilla jo kahdeksassa ottelussa. Viime vuonna vyölle kertyi uran kuusi ensimmäistä peliä. Vaikka se ei Reijolan tehtävä olekaan kommentoida, niin kysytään silti. Missä luuraa Joona Voutilainen, loukkaantuneenako?

– Jotain on, en tiiä tarkemmin.

Näitä ei toivo ikinä. Pelaaminen maistuu Reijolalle silti.

– Onhan se kiva pelata. Sen takia tota hommaa tehää, et pääsee pelaa. On ollu hyvä fiilis.

Rasmus Reijola on nähnyt kaikenlaista. KUVA: Juha Tamminen.

Erikoinen urapolku

Rapakon takana NCAA:ssa kaudet 2012-17 St. Cloud State Universityn ja University of Alaska-Anchoragen paidoissa pelannut Reijola näkee, että vuodet Pohjois-Amerikassa tekivät vain ja ainoastaan hyvää. Päätös sinne lähtemisestä liittyi osaksi pelaamiseen, osaksi opiskeluihin.

– Se yliopistohan on maailman kovin amatöörisarja. NHL-pelaajista joku 30 prosenttia on yliopistotaustaisia, tosi kova sarja.

– Sit siinä oli se, et pysty koulun ja hyvätasoisen jääkiekon yhdistää. Se oli sillon mun mielestä hyvä päätös, enkä oo katunu, Mestiksessä maalin marraskuussa 2017 iskenyt vahti täsmentää.

– Se yliopistohan on maailman kovin amatöörisarja. NHL-pelaajista joku 30 prosenttia on yliopistotaustaisia, tosi kova sarja.

Kaksi kautta ennen noita menivät Nuorten SM-liigassa (2010-12) ja debyyttikausi Pohjois-Amerikassa oli jo 2009-10. Silloin Reijola torjui nimihirviö USHS-Prep-sarjaa South Kent Prepin paidassa.

Viimeisen Pohjois-Amerikan kauden, eli siis 2016-17:n jälkeen pelaaja tuli Suomeen. Ja Rovaniemelle. RoKissa vierähti kaksi kautta.

Ura on ollut melkoisen poikkeuksellinen.

– Vois sanoa, et aika pitkä ja välillä vähän kivinenkin. Voisin kuvitella, että moni ois ehkä saattanu lyödä hanskat tiskiin monta kertaa.

– Vois sanoa, et aika pitkä ja välillä vähän kivinenkin. Voisin kuvitella, että moni ois ehkä saattanu lyödä hanskat tiskiin monta kertaa. – Reijola urastaan.

– Mut kyl mulla oli aina sellanen visio, että mä näin pystyväni kehittyy. Vieläki pystyn. Oon halunnu jatkaa hommia, ku oon kokenu, et viel kehittyy koko ajan.

Onkos se Rovaniemi karu paikka vantaalaiselle kasvatille, joka varttui ennen Lappia Pohjois-Amerikassa?

– Ei, kyl mä viihdyin tosi hyvin siellä. Mahtava paikka, en ollut ikinä ennen käyny Ouluu pohjosemmassa ennen kun sinne muutin…, Reijola saa sanottua, kunnes se pokka sitten pettää jääkiekkojoukkueen pyhimmän, eli pukukopin ovella härnäävän Karjalaisen huuteluiden takia.

– …Mut sinne (Rovaniemelle) ku meni, niin onhan se eri maailma. Kyl mä viihdyin, ainut tietty ne pelimatkat, jotka oli aika pitkii. Muuten kyllä tosi hyvät puitteet ja joukkuekaverit, NCAA-mestari vakuuttaa.

Karjalaisen leikkimielisen härnäämisen kohteeksi joutuminen ei haittaa. Tapparan kaataminen on kova näyte.

– Nyt nautitaa tosta vähän aikaa kopissa. Hyvä fiilis, iso voitto meille. Sit kummiski täytyy muistaa, et keskiviikkona on jo Kärpät vastassa. Ei se vastus ainakaa huonone tästä näin. Sitä kohti. Hyvä alkuviikko ja keskiviikkona uutee koitoksee.