TAMPERE. Tiistai oli iso päivä HFK-hyökkääjä Rasmus Heljangolle ja Tappara-vahti Christian Heljangolle. Veljekset kohtasivat liigaottelussa toisen kerran, joskin maalivahti osallistui peliin vain luukulla.
Haastatteluun saapuu pelin jälkeen HIFK:n mediahenkilön kanssa kenties jännittyneen oloinen hyökkääjä. Isoveljen joukkueen kohtaaminen on spesiaalia.
– Onhan se kivaa, se (Liiga) on ollut aina meidän molempien unelma, 19-vuotias hyökkääjä Rasmus Heljanko hymähtää.
HIFK teki tiistaina tempun Tampereella, kun se tasoitti pelin ajassa 59.58. Lopulta joukkue otti kaksi pinnaa voittolaukauskisan päätteeksi luvuin 3-2. Tapa, jolla voitto irtosi, miellytti hyökkääjää.
– Kyl se mun mielestä nostaa voiton arvoa. Torstaina seuraava peli, helppoa sillee jatkaa.
Kyseessä oli ehkä playoff-henkinen ottelu – tai ainakin puolustusvoittoinen.
– Oli joo, aika tasasta. Onneks saatii lopussa tasotus ja voitettii rankkareissa.
Huomenna torstaina 20 vuotta täyttävä pelaaja on kotoisin Askolasta. Kun kunnassa asuu Wikipedian mukaan vajaat 5 000 ihmistä, on pakko kysyä, että miten noin pieneltä paikalta voi nousta Liigaan kaksin kappalein?
– Noh, ei kait siinä. Kovan työn kautta vaa, itsestään se on loppujen lopuksi kii, pelaaja virnistelee.
HIFK-hyökkääjä Heljanko on iskenyt liigaurallaan 20 pelissä tehot 0+1=1 (-2). Koskahan syntyy ensimmäinen maali?
– Seuraavassa pelissä! pelaaja sanoo hetken mietittyään.
HIFK:n junioripolun läpi käynyt B- ja C-nuorten Suomen mestari on Tappara-veljensä kanssa yhteyksissä.
– Kun se tulee kotii, niin pyritää pelailee yleensä autotallissa, kolmisen vuotta nuorempi Heljanko virnistää.
– Kauden aikana laitetaa viestiä päivittäin. Soitellaa välillä.
Se ei ole kaukaa haettua, että Tappara ja HIFK kohtaisivat jossakin vaiheessa pudotuspeleissä. Onkohan veljesten välillä keväällä isojen pelien myötä puhekielto?
– Ei kai nyt sentään!
Voi siis olla, että Heljanko pääsee yrittämään ensimmäistä miesjoukkuemaaliaan veljeään vastaan. Ovatko Tappara-vahdin heikkoudet tiedosssa?
– On tiedossa! Mutta pidetään ne salassa.
JUTUN KUVA: Velimatti Lehmusvuori