Liigassa on nähty tällä viikolla maastopukujen inspiroimia pelipaitaviritelmiä, kuunneltu Maamme-lauluja ja puhuttu talvisodan hengestä. Moni kiekkofani on varmasti ihmetellyt, mistä on oikein kyse. Jenkeissä armeija ja urheilu sotketaan yhteen jatkuvasti, mutta että Suomessa?

Urheilun ja sodan sotkemisen toisiinsa on selitettävissä kolmella sanalla: talvisota on myytti.

Ja ei, ei nyt mietitä sitä arkikielen myytti-sanaa. Myytti ei ole valheellinen uskomus, harhaluulo tai mitään sellaista.

Nyt puhutaan myytistä sen alkuperäisessä ja jalossa merkityksessä. Myytti on jossain toisessa ajassa tapahtunut asia, joka voimaannuttaa ihmistä tässä ajassa. Määritelmä on jostain luettu ja omasta päästä muisteltu. Saa keksiä paremman.

Mitä tämä määritelmä sitten tarkoittaa talvisodan kohdalla? Otetaan esimerkki. Jääkiekkoilijan joukkue on 4-1 tappiolla, ja viimeiset viisi otteluakin on otettu rumasti takkiin. Luovutus alkaa jo hiipiä mieleen, mutta itsenäisyyspäivän tienoilla nousee muisto talvisodan nuorista miehistä, jotka kampesivat rautakangilla teloketjuja irti tankeista.

Jos he eivät luovuttaneet, niin en luovuta nyt minäkään!

Samaan tapaan kuin antiikin myytit, monia meistä ei talvisodan myyttikään kosketa suuntaan tai toiseen. Voi jopa kuulostaa huolestuttavalta, kun lapsiystävällisessä kiekkopelissä pelaajilla on päällään armeijapelipaidat ja siellä puhutaan sodasta. Tätä voi olla vaikea ymmärtää.

Silti ei ole syytä huoleen. Talvisodan hengestä puhumisella ei ihailla tappamista, väkivaltaa eikä jääkiekkoa rinnasteta sotaan. Niin kuin esimerkki havainnollistaa, urheilija saa vain voimaa talvisodan muistelemisesta, eikä tappaminen liiku kenenkään mielessä.

Talvisota on urheilussa vain myytti.

Lue myös: Sotaveteraani pudotti aloituskiekon Liigassa – kommentti vetää hiljaiseksi

Aiheet Liiga Pääuutiset