Liigassa syvällä kyntävä Pelicans on nyt suurinpiirtein niillä sijoilla, mitä Lahdessa sopii normaalisti odottaa. Viime kauden kolmossija oli kasvattajaseuran statuksella vetävältä laumalta harvinaisuus, joka perustui entisen kakkosluotsi Pasi Nurmisen osaamiseen ja kerrankin onnistuneiden hankintojen liekehdintään.
Nimenomaan Nurminen oli se, jonka lähtö romutti Pelicansin, ja jolla oli poikkeuksellisen hyvä pelisilmä. Pelicansin osaomistajalla homma oli kaikkinensa hyvin hallussa, ja se on näkynyt menneinä vuosina.
Viime kausien menestys on kuitenkin vääristänyt kuvaa lahtelaisesta, tai itse asiassa päijäthämäläisestä kiekkoilusta. Sen suurin teema ei ole ollut menestyminen joukkuetasolla, vaan timanttisten yksilöiden kasvattaminen suurempiin ympyröihin heidän kannalta toimivan yhteistyökuvion voimin.
Päijäthämäläisen kiekkoilun suurin teema ei ole ollut menestyminen joukkuetasolla, vaan timanttisten yksilöiden kasvattaminen suurempiin ympyröihin heidän kannalta toimivan yhteistyökuvion voimin.
Yksilöt nauttivat, joukkueet eivät
Pelicans ja heinolalainen Mestis-joukkue Peliitat tarjoavat nimenomaan yksilöille mahdollisuuksia samalla, kun joukkuetasolla pelaaminen kärsii. Tämä johtuu juurikin siitä, että pelaajat poukkoilevat sinne tänne. Esimerkiksi heinolalaiset menettivät äskettäin Pelicansille oman kipparinsa Pasi Kouvalaisen. Hyvä tilanne pelaajalle, mutta kaukana ihanteellisesta Peliitoille.
Tuo ei ollut ensimmäinen kerta, kun Peliitat kärsii menetyksistään Pelicansille. Vastaavasti tästä seuraava steppi on se, että lahtelaiset menettävät avainpelaajiaan rahan takia muualle. Onko Pelicansin laahustaminen kaukana terävimmästä kärjestä vuodesta toiseen – lukuun ottamatta edelleen sitä viime kevään runkosarjan kolmossijaa – yllättävää, jos avainpelaajat toimivat kaudesta toiseen näin?
Viime kauden timanteista muualle lähtivät muun muassa Jussi Olkinuora, Mikko Kousa, Oliwer Kaski, Jesse Saarinen, Miska Siikonen ja Hynek Zohorna. Siinä on kuusikko, joka voisi olla jokaisessa liigajoukkueessa aloituskentällinen. Jos joukkue muuttuu näin rajusti avainpelaajien suhteen, pitäisi penkin takana olla jonkin sortin velho, että saumoja kirkkaaseen menestykseen olisi.
Näiden lisäksi yksilöiden kehittämisestä ovat päässeet nauttimaan muun muassa sellaiset nimet kuin Emil Larmi, Janne Juvonen ja Sebastian Repo. Ja yksikään ei enää pelaa pienten rahojen takia Lahdessa. Myös nuorten maailmanmestari Eetu Sopanen oli timantti, kunnes ikävä loukkaantuminen päätti uran.
Järjestelmä toki toimii
Tiedättekö, mistä seurajoukkueesta on toiseksi eniten pelaajia alle 20-vuotiaiden MM-leiriryhmässä? Peliitoista. Kyllä, Heinolan Peliitoista! He ovat Jasper Patrikainen, Aleks Haatanen ja Samuel Salonen – eli pelaajat, jotka ovat nimenomaan poukkoilleet Pelicansin, Peliittojen ja Pelicansin A-nuorten välillä. Peliitat on itse asiassa ainoa Mestis-seura, jonka nimi komeilee U20-leiriryhmän pelaajien nimien perässä.
Tiedättekö, mistä seurajoukkueesta on toiseksi eniten pelaajia alle 20-vuotiaiden MM-leiriryhmässä? Peliitoista.
Kehuja on annettava ja tavallaan Pelicanskin on syytä nostaa jalustalle. Pussinokat liitää nyt pudotuspeliputkessa, mutta toisaalta sitäkään ei kannata pitää minään erikoisena urotekona. Liigassa kun jatkopeleihin pääseminen on jaossa olevien paikkojen perusteella todennäköisempää kuin niistä karsiutuminen.
Pelicansin lähihistorian suurimmat pommit ovat viime kevään runkosarjan kolmossija ja kevään 2012 hopea. Tuosta kaudesta lähtien välieriin on yltänyt jopa 13 joukkuetta – ainoastaan Ilves, KooKoo, Jukurit ja Sport ovat jääneet rannalle.
Eivät yksi välieräpaikka ja puolivälieräputki kahdeksassa vuodessa ole syitä sille, miksi kirkasta menestystä pitäisi pitää itseisarvona. Ja nyt jollain lahtelaisella kiekkofanaatikolla kiehuu päässä. Kiehukoot. Neljän vuoden pudotuspeliputkea huomion arvoisempaa olisi se, jos joukkue olisi jäänyt neljästi putkeen ulos jatkosta. Eli sinänsä päijäthämäläisen kiekon ilmeinen arvo, timanttien puskeminen eteenpäin, ei ole ajanut keskinkertaista liigalaumaa pohjasakkaan – vaikka miehistö muuttuisi kuinka.
Lahdessa ja yhtä lailla Heinolassa on turha odottaa joukkuemenestystä niin kauan, kun Pelicans ja Peliitat menevät eteenpäin kasvattajaseuran statuksilla.
Suomalainen jääkiekko kiittää päijäthämäläistä kasvatusmallia vielä pitkään, mutta Pelicans- ja Peliitat-fanit eivät ainakaan yhtä rajusti.
Lahdessa ja yhtä lailla Heinolassa on turha odottaa joukkuemenestystä niin kauan, kun Pelicans ja Peliitat menevät eteenpäin kasvattajaseuran statuksilla.