Liigan kausiennakko: Ei asiaa pudotuspeleihin – mikään ei voi estää Jukurien jumbosijaa

Liigan runkosarjan alku lähenee kovaa vauhtia. SuomiKiekko-sivusto pohjustaa sesonkia laajasti joukkue-ennakoilla, erilaisilla toppi- ja floppilistoilla sekä haastatteluilla.

Tässä juttusarjassa käydään läpi sivustomme arvio runkosarjan sijoituksista. Ensimmäisenä esittelyssä on runkosarjassa arviomme mukaan viimeiseksi jäävä Jukurit.

Vahvuudet

Jukurit oli Risto Dufvan aikana ajoittain ärsyttävän sitkeää robottikiekkoa pelaava joukkue. Pelitapa ei ollut kaunista – ei lähellekään – mutta sitäkin vaikeampaa vastustajille. Mikkeliläiset puolustivat viisikkona vastustajan kannalta niin inhottavasti kuin vain voi puolustaa.

Ensimmäisellä liigakaudella 2016-17 omissa soi vain 141 kertaa, joka oli 18 maalia enemmän kuin tuolloin vähiten päästäneillä joukkueilla – ja otantahan oli siis 60 ottelua. Toisaalta 128 tehtyä maalia oli toiseksi vähiten silloin koko runkosarjassa. Jukurit jäi vain kuuden pinnan päähän jatkopaikasta.

Toinen ja viime kausi eivät sitten olleetkaan enää samanlaista riemun juhlaa. Kenties suurin vahvuus, eli pakisto jäi muiden jalkoihin sen ollessa liian kapea.

Alkavalla kaudella alakerran kokenein on Mäntyharjusta lähtöisin oleva perusluuta, arkistokuvan Antti Jaatinen, 31. Hän on hyökkääjä Janne Ritamäen kanssa ainoa yli kolmekymppinen joukkueessa.

Suurin tähti pakistossa sen sijaan on NHL-lupaus Mikko Kokkonen. Uudet hankinnat, tsekki Jakub Galvas ja venäläinen Aleksandr Jakovenko ovat vielä kysymysmerkkien alla.

– Pelipää on huikea. Hän osaa kyllä hyvin pelata. Vielä pitää saada ymmärrys, että mitä se miesten tasolla palaaminen vaatii. Mutta usein fiksut pelaajat oppivat sen aika äkkiä, päävalmentaja Pekka Kangasalusta kertoi aiemmin syksyllä Jakovenkosta.

Alakerran perussuorittamisen lisäksi Jukurit tarvitsee onnistumisia myös maalivahtikaksikolta Sami Rajaniemi – Juhana Aho. Duo on parhaimmillaan jopa Liigan parhaimmistoa – siis aivan parhaimmillaan. Kaksikon mahdollisia ailahteluita ei Mikkelissä kestetä.

Heikkoudet

Jukurien kohdalla silmiinpistävää on Kangasalustan sopimustilanne. Koska joukkue solmi luotsin kanssa 1+1-vuoden sopimuksen huhtikuussa 2018, on Kangasalustalla alkamassa pahvin optiokausi.

Rakennusvaiheessa olevassa joukkueessa olisi ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni yhdestä ja samasta luotsista pidemmän aikaa. Jos Kangasalusta vaihtuu kaudeksi 2020-21 johonkin muuhun, tulee nykyistä luotsia seuraavasta käskijästä Jukurien liigataipaleen jo kolmas päävalmentaja. Ei kuulosta loogiselta.

Pelilliset heikkoudet koskevat oikeastaan jokaista muuta osa-aluetta kuin ”vahvuudet”-otsikon alla esille nostettuja seikkoja. Jukurit teki viime kaudella vain 145 maalia, joka oli toiseksi vähiten heti umpisurkean Ässien jälkeen.

Ylivoima oli kolmanneksi ja alivoima neljänneksi huonointa.

Jos ovat pakistossa nimet Galvas ja Jakovenko mysteereitä vielä, niin samaa voi sanoa hyökkääjistä nimeltään Charles Sarault ja Fredric Weigel. Harjoituskaudella pisteitä iskeneet pelaajat ovat toki väläytelleet osaamistaan. Jukurit sai Euroopasta palanneen Mika Partasen takaisin, neljäs iso nimi hyökkäyksessä on Vadim Pereskokov.

Aika näyttää, onko kärki liian kapea niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin.

Näin käy

Sija 15.

Kun ei riitä, niin ei riitä.

Joukkue on sinänsä tehnyt potentiaalisia hankintoja, mutta samaa tai parempaa ovat tehneet muutkin porukat. Jukurien joukkue on liiaksi harmaata massaa, eikä ryhmässä ole tarpeeksi johtotähtiä. Joukkue voi parhaimmillaan kiusata mitä vastustajaa hyvänsä yksittäisinä iltoina, mutta ei todellakaan jokaisessa pelissä.

Kausi päättyy ensi kevättalvena runkosarjan hännille.