Liigan pudotuspeleissä on nähty tänä keväänä erityisen paljon suihkukomennuksia. Erikoinen trendi ylilyönneissä on ollut se, että niistä ovat pääasiassa vastanneet Liigan kokeneimmat ja kansainvälisen urankin tehneet pelaajat. Pisimmän viiden ottelun pelikiellon nappasi HIFK:n maajoukkuekonkari Tommi Santala heti pudotuspelien ensimmäisessä ottelussaan.

Turhiin jäähyihin ja ylilyönteihin ei olisi etenkään pudotuspeleissä varaa. Puhdaskin taklaus voi tarkoittaa vähimmillään tarkoittaa sitä, että taklaaja myöhästyy seuraavasta tilanteesta. NHL:stä perinteiset nyrkkisankarit ja puukätiset työmyyrät ovat hävinneet täysin. Onko aika ajanut fyysisestä pelistä kokonaan ohitse?

– Positiivinen aggressiivisuus jääkiekossa on erittäin hyvä asia. Jos joku on aggressiivinen taklaaja, sitä kannattaa hyödyntää, sanoo mentaalivalmentaja Minna Marsh, jonka asiakaskunnasta löytyy runsaasti kiekkoilijoita Suomen huipulta asti.

– Positiivinen aggressiivisuus on jääkiekossa parhaimmillaan sitä, että annetaan toisen joukkueen nähdä, missä meidän raja menee. Jos aggressiivisuus tähtää toisen vahingoittamiseen, kostamiseen, tai sen takana on jotain hallitsematonta, mennään metsään. Yksittäisissä tilanteissa sellainen voi jonkun mielestä olla hyvä idea, mutta pitkällä tähtäimellä se ei toimi.

Heiluvan tuomarilinjan ansiosta fyysiset pelaajat saattavat arkailla omien vahvuuksiensa käyttämistä. Oikeanlaisen taklauspelaamisen opettaminen ei kuitenkaan ole Liigan tai tuomarien vastuulla, vaan kehittyminen jää pelaajan itsensä kontolle.

– Kehittymishalun tulee lähteä pelaajasta itsestään. Jos pelaajalla eivät äly ja itsetunto riitä siihen, että hän kehittäisi itseään pelaajana, niin siitä voi tulla lukkotilanne. Henkisesti se voi synnyttää ylilyöntejä. Jotenkin täytyy yrittää pärjätä, Marsh sanoo.

Ratkaisupeleissä stressitaso pelaajien keskuudessa nousee. Tämä ruokkii kaukalossa tapahtuvia ylilyöntejä entisestään.

– Kevään peleissä, mitä olen nähnyt omassa asiakaskunnassa, on yleistä se, että joillain pelaajilla on paineita uransa suunnasta ja tulevaisuudesta. Monella pelaajalla kasaantuu myös paineita siitä, että onko tullut tehoja riittävästi ja miltä heidän tilastonsa näyttää, Marsh kertoo.

Tyytymättömyys omaan valmennukseen on niin ikään yleinen stressinaiheuttaja suomalaisille jääkiekkoilijoille. Tällöin pelaajat joutuvat ottamaan itse enemmän roolia jään lisäksi myös pukukopissa. Eikä tyytymättömyys valmentajaan korreloi aina huonon tuloksen kanssa.

– On myös sellaisia mitalipelejä viimeisen kymmenen vuoden aikana, että pelaajat sopivat keskenään, mitä tehdään jäällä, Marsh paljastaa.

Pääasiassa stressi on kuitenkin pelaajalle vain hyväksi. Terve huolehtiminen pitää mielen kirkkaana ja moottorin käynnissä. Liika on kuitenkin liikaa.

– Stressitaso käy liian kovaksi, kun pelaaja kadottaa hallinnantunteen. Hallinnantunne katoaa ennen kaikkea, kun pään valtaavat negatiiviset ajatukset. Esimerkiksi me hävitään tämä peli, tämä on epäreilua tai tuomari tekee sitä ja tätä.

Useammassa Liigan tämän kevään ottelusarjassa puheenaiheeksi on noussut myös filmaaminen, jota on tapahtunut molemmin puolin. Rikottu pelaaja teeskentelee loukkaantumista samaan aikaa, kun rikkoja levittelee käsiään ja osoittelee mediakuution suuntaan. Filmaamiseen Marshilla on selvä mielipide.

– Luulen, että on pelaajia, joiden persoonaan se sopii, ikävä kyllä. On myös varmasti valmentajia, jotka haluavat, että sitä tehdään. Minun mielestäni se ei ole enää ammattimaista.

Aiheet Liiga Marsh Minna Pääuutiset pudotuspelit