Jääkiekon seuraajat saattavat mieltää Ben Bloodin kovaotteiseksi ja rikkovaksi peruspakiksi, joka hoitaa esimerkiksi painihommat tai muut kuumakallen työt ennen kaikkea muuta. Tuo mielikuva ei mene pahasti metsään, sillä Pelicans- ja Ässät-aikoina hän otti kolmella runkosarjan kaudella aina vähintään 146 rangaistusminuuttia.

– Kun saavuin Lahteen, minun käskettiin pelata kovaa ja ilkeästi. He halusivat, että muut joukkueet pelkäävät minua. Se oli työni ja sen takia he halusivat minut sinne, Blood valottaa Lahti-aikojaan Telia Loves Liigan Ari Vallin Showjuttusarjassa kertoen, että hän oli valmis tekemään mitä vaan joukkueen eteen.

Pakin seuraava kommentti saattaa yllättää monet. Se on toki itsestään selvää, ettei kukaan halua istua jäähyllä – mutta kun sitä ei halua Bloodkaan, eli toisin sanoen hän ei halua tehdä jäähyihin johtavia koiruuksia.

– Lopulta se lähti käsistä. En haluaisi ottaa jäähyjä, haluan olla jäällä ja auttaa joukkuettani.

– Tiedän, että olen ylittänyt rajoja, maksanut sakkoja sekä ollut pelikiellossa. Olen kiitollinen, että olen päässyt sen vaiheen yli.

Tällä kaudella laulu on muuttunut totaalisesti. Walesilaisesta Cardiff Devilsistä Suomeen palannut pakki on lyönyt monet – muttei nyrkein vaan ällikällä. Tapparaa edustava puolustaja on kiskonut 23 ottelussa jo huikeat tehot 4+11=15. Pelicansissa ja Ässissä syntyi kausilla 2015-18 pisteet 6+22=28 ja lisäksi jenkki onnistui tekemään noina aikoina yhden ylivoimamaalin.

– He (Tappara) halusivat minut tänne pelaamaan jääkiekkoa. He tiesivät, että osaan pelata ja olla hyvä joukkuepelaaja. He sanoivat, että ”emme missään nimessä halua sinua tänne suojeliaksi”.

Blood kertoo, että hänen saama arvostus pelaajana merkitsee yhdysvaltalaiselle paljon.

– Tämä on parasta, miltä minusta on tähän asti tuntunut Suomessa, sanoo Blood, joka luuli, ettei hän palaisi Suomeen enää koskaan.

Tapparan näkökulmasta paluu on osoittautunut loistavaksi asiaksi.