Viime keväänä Leijonien MM-kisajoukkueessa mukana olleen Joni Ortion ura taittuu tällä hetkellä Euroopassa. Ortio, 26, edusti vielä toissa kaudella Calgary Flamesin organisaatiota.

Kolmen vuoden aikana NHL:ssä Ortio sai vastuuta yhteensä 37 runkosarjaottelussa.

Viime kesänä osoite kuitenkin vaihtui Ruotsiin, Skellfteåhon.

Rauman kokoiseen kylään.

– Ei se mikään iso paikka ole. Ei sitä metropoliksi voi kutsua hyvällä tahdollakaan. Olen viihtynyt siellä kuitenkin todella hyvin ja organisaatio on ihan viimeisen päälle, Ortio sanoo SuomiKiekko-sivustolle.

Jos vertauskuvia maalailee, niin Skellefteå on enemmänkin SHL:n oma JYP. Pienen kaupungin suurseura, joka on tuottanut vuosien aikana lukuisia kovia tähtiä NHL:ään.

Esimerkkejä näistä ovat John Klingberg, Adam Larsson ja viime kevään pudotuspeleissä hurmannut Viktor Arvidsson.

Vertauskuvat Raumaan rajoittuvat pelkkään asukaslukuun. Lukkoa on edes turha mainita. Möhömahaisen, siivousrahalla pyörivän organisaation aikaansaannokset ovat olleet huomattavasti heikompia Liigassa, kuin mitä Skellefeålla SHL:ssä.

2010-luvulla Skellefteå on ollut mukana finaaleissa peräti kuuteen eri otteeseen. Mestaruutta seura on juhlinut kahdesti.

– Joka kerta tavoitteena on nostaa kannua. Seurassa on kunnianhimoa ja tekeminen on todella määrätietoista. Siinä on hienoa olla mukana. Jokainen pelaaja haluaa kuitenkin taistella keväisin isoista asioita.

– Siellä jatkaminen oli aika helppo päätös, Ortio myöntää.

Skellefteån kuuden vuoden mittainen finaaliputki meni katki viime kaudella, kun seura tippui jatkosta jo puolivälierissä.

– Kautta värittivät loukkaantumiset, joita oli todella paljon. Vasta runkosarjan lopulla saatiin kaikki jalkeille. Nyt pitää toivoa sitä, että vältytään pahemmilta takaiskuilta. Veikkaan, että meillä on ihan hyvät saumat roikkua keulilla, Ortio itse näkee.

Analyysissä on varmasti perää. Ortion, Joakim Lindströmin ja Oscar Möllerin johdolla Skellefteå on SHL:n suurimpia mestarisuosikkeja.

Vielä rapakon taakse?

Kesällä Ortio ei katsellut pahemmin Suomen tai KHL:n perään.

– Euroopassa oli ihan selkeää, että pelit jatkuvat Skellefteåssa.

Ortio kuitenkin myötää, että hän ja hänen agenttinsa olivat hereillä sen suhteen, mitä Pohjois-Amerikassa oli tarjolla.

– Kyllä sitä tilannetta seurataan tarkasti koko ajan. Nyt kesällä ei tullut mitään tarpeeksi hyvää tai jotain sellaista, mitä me haettiin. Samalla täällä Euroopassa oli jo olemassa hyvä paikka, niin olisi pitänyt olla erinomainen sauma, että olisi tullut lähdettyä jonnekin.

– Nyt sitä saumaa ei tullut, mutta katsotaan sitten jatkossa. Nuo asiat menevät omalla painollaan. On turha uhrata ajatuksia liikaa noihin juttuihin. Mennään vuosi kerrallaan ja katsotaan taas ensi kesänä, että mitä silloin tapahtuu.

NHL-kuvioiden osalta Ortio nostaa esille hyvän esimerkin Leijonien puolelta.

Viime kevään MM-kisoissa ykkösmaalivahdin aseman itselleen lunastanut Harri Säteri matkasi Florida Panthersiin, missä hän on kuitenkin lähtökohtaisesti vasta kolmosvahti.

– Hänellä oli hyvä kausi alla ja hän pelasi vielä hyvät kisat keväällä, eikä Pohjois-Amerikasta siltikään irronnut suoraa yhdensuunnan sopimusta. Sellainen pahvi voi olla aika kiven takana.

– Sitä yhden suunnan sopimusta on aika vaikea saada Euroopasta. Ylipäätänsä Pohjois-Amerikan kuvio riippuu paljon siitä organisaatiosta, että minkälainen se on. En ihan minne tahansa tee kahden suunnan diiliä, Ortio painottaa.

– Mutta jos kyse on oikeanlaisesta organisaatiosta ja eteen tulee hyvä tilaisuus, niin miksi ei. Noita voi miettiä sitten myöhemmin, 26-vuotias torjuja pyörittelee.

Olympialaiset

Viime keväänä Ortio oli pitkään Leijonien MM-leirivahvuudessa mukana. Kisapaikka irtosi, mutta Pariisissa ja Kölnissä Ortio jäi katsomon puolelle.

– Olisihan se ollut kiva olla kahden pelaavan veskarin joukossa. Se nyt oli mitä se oli. ”Korppari” (Joonas Korpisalo) tuli NHL:stä ja silloin piti tehdä tilaa. Oli kuitenkin mukava olla jätkien kanssa 2,5 viikkoa kisoissa ja oltiin kuitenkin loppupeleissä lähellä mitalia, Ortio muistelee kevättä.

– Jonkun pitää ottaa se kolmosvahdin rooli ja se rooli pitää hoitaa niin hyvin kuin vain mahdollista. Sellaisen bisneksen keskellä tässä ollaan. Ei siitä keväästä jäänyt sen enempää hampaankoloon.

Pariisissa Ortio oli vieraillut jo aiemmin vaimonsa kanssa ja kulmat olivat entuudestaan tuttuja.

Mutta jos Pariisi oli MM-kisanäyttämönä varsin uniikki, niin samaa voi sanoa tulevien talviolympialaisten kohteesta.

Etelä-Koreassa, Pyeongchangissa, tarjolla on hyvin ainutlaatuinen sauma.

NHL-pelaajat eivät saa lähteä olympialaisiin, mikä meinaa sitä, että Euroopassa pelaavat pelaajat ovat aivan uudenlaisen sauman keskellä.

– Tuskin toista kertaa tuollaista tulee. Mutta kutsun sinne saa vain sitä kautta, jos on tehnyt hommat hyvin seurajoukkueessa. Se on tässä kuitenkin se päätavoite.

– Turha sitä on lähteä kauteen sillä ajatuksella, että nyt keskityn vain siihen, että pääsen maajoukkueeseen. Jokapäiväinen arki ja jokapäiväinen työ tuo sen paikan jos on tuodakseen, Ortio miettii.

Ortio on joka tapauksessa hyvin korkealla listalla, kun Leijonien olympiavahteja mietitään.

– Aion keskittää kaiken energian laadukkaaseen arkeen, niin ei jää ainakaan itsellä mitään jossiteltavaa, Ortio sanoo tulevasta syksystä ja erinäköisistä mahdollisuuksista.

Aiheet Haastattelut Leijonat NHL Ortio Joni Pääuutiset Pyeongchang2018 Skellefteå