Kommentti: Sikailevat liigapelaajat eivät kunnioita edes itseään!

© Kuva: Ilari Savonen

Cody Kunyk, Jari Sailio, Matti Lamberg

Jääkiekon Liiga on alkanut surullisissa merkeissä. Vasta kolme kierrosta on pelattu, ja jo kolme pelaajaa on joutunut jättämään kaukalon törkeän päähän kohdistuneen taklauksen seurauksena.

Edellä mainitut pelaajat taas ovat saaneet tai saamassa tekosistaan pelikieltoa.

En ole läheskään kaikesta samaa mieltä Leijonien leijonan Juhani ”Tami” Tammisen kanssa, mutta yhteen hänen perusprinsiipeistään on helppo yhtyä. Se kuuluu näin:

”Kunnioita vastustajaa – kunnioita peliä.”

Kummankaan näistä asioista ei pitäisi olla yhdellekään minkään lajin pelaajalle epäselvä. Mutta Liigassapa on – vieläpä surullisen monelle.

Mutta lopulta vastustajan kunnioitus tai kunnioittamatta jättäminen kytkeytyy jokaisen pelaajan itsekunnioitukseen.

Nimittäin pelaaja, joka ei kunnoita vastustajaa, ei kunnoita myöskään peliä. Eli kyseinen pelaaja ei kunnioita omaa lajiaan, omaa ammattiaan. Ja näin muodoin tämä pelaaja ei kunnioita myöskään itseään.

Eikä sillä, että itsekään voisin katsoa itseäni peilistä kunnioitusta tuntien, jos olisin tehnyt samanlaisia tekoja kuin Kunyk Michael Keräselle, Sailio Roope Laavaiselle tai Lamberg (kuvassa)
Valtteri Hietaselle.

Korostan, että puhun kyseisten pelaajien teoista. En tunne Cody Kunykia, Jari Sailiota enkä Matti Lambergia, joten en voi tietää, osaisinko kunnioittaa heitä ihmisinä. Mutta usein teko peilaa myös tekijäänsä ihmisenä ja heijastelee tämän arvomaailmaa.

* * *

Näiden vajaan viikon sisään nähtyjen teloitustaklausten irvokkuutta korostaa, että ne tapahtuivat lähes välittömästi ex-jääkiekkoilija Tommi Kovasen kohua herättäneen kirjan Kuolemanlaakso (Bazar Kustannus) ilmestymisen jälkeen. Kirjassaan Kovanen kertoo piinallisen yksityiskohtaisesti, millaiset yhden päähän kohdistuneen taklauksen seuraukset voivat pahimmillaan olla.

Toivoin todella, että Kovasen kokemukset olisivat herättäneet Liigan pelaajat ymmärtämään tekojensa mahdolliset seuraukset.

Toivoin turhaan.

Koska Liigan kurinpitodelegaatiokaan ei päinvastaisista linjauksistaan ja lupauksistaan huolimatta ole ottanut päähän kohdistuneisiin taklauksiin kovaa linjaa, en enää tiedä, mikä neuvoksi.

Kun Liiga-organisaation suhteen toivo on menetetty, voisivatko seurat työnantajina saada taottua järkeä työntekijöidensä päihin? Koko yhteisön ja etenkin jokaisen yksilön edun nimissä.

Ja jos sekään ei onnistu, voisiko vaikka Kalervo Kummola jälleen kerran ilmestyä takomaan nyrkkiä pöytään ja jyrähtelemään – tärkeän asian puolesta?

Tällä menolla ei nimittäin ole odotettavissa mitään hyvää.

Pelkään syvästi, että jos nykyinen kaukaloanarkia saa jatkua, joudumme vielä näkemään päivän, jolloin päähän taklattu pelaaja ei enää nouse jään pinnasta.

Sitäkö tässä joku haluaa?

Harri Pirinen
Twitter: @delharrio10