Kolumni: Liigan finaalisarja tiivistyy yhteen kysymykseen: ”Miksi ei voisi?”

Koko kauden ajan KalPan kohdalla on kyselty yhtä asiaa: milloin romahdus tapahtuu?

Milloin kupla puhkeaa?

Milloin alamäki alkaa?

”Pelicans jyrää fyysisyydellä.” ”Sama ilmiö jatkuu: sulaminen. Kevät ja sulaminen. KalPa.”

Kuopiolaisten tarinassa on monta hienoa elementtiä. Ennen runkosarjan alkua vain hullu olisi veikannut KalPaa kärkijoukkoon.

Ei sille ollut mitään syitä.

Rosteri oli lähinnä sitä ja tätä, eivätkä KalPan otteet olleet vakuuttaneet viime kaudella.

Kausi lähti vahvasti liikkeelle. KalPa sai positiivisen lumipalloefektin päälle. Eikä isompia ailahduksia tullut missään vaiheessa.

Jos jo tähän mennessä miettii KalPan kevättä, ovat kuopiolaiset pistäneet todella monta väitettä roskakoriin.

Pelicansin piti horjuttaa KalPaa fyysisesti. Ei. Enemmänkin KalPan liike oli täyttä myrkkyä Pelicansille. Lahtelaiset jäivät nopeasti jalkoihin.

Samoja olettamuksia liittyi JYPiin. Jyväskylän pieni aski, kookkaampi ja materiaaliltaan leveämpi JYP tulisi olemaan lopulta vahvempi. Ei. Ei ollut, vaikka sarja venyi aina seiskapeliin asti. KalPa oli kokonaiskuvassa parempi ja paineli ansaitusti jatkoon.

Ja esimerkiksi vieraspeleissä KalPan saldo on ollut tähän mennessä 3/5. Eikä se ole ollut mitenkään rumasti jäljessä tappio-otteluissa. Ei suinkaan.

***

Joten miksi ei?

Totta kai, kuten KalPan päävalmentaja Pekka Virta sanoi Nelonen Pron lähetyksessä, Tappara on supersuosikki.

Runkosarjan voittaja, hallitseva mestari, viitenä keväänä putkeen finaaleissa.

Mutta ei KalPaa siltikään kannata laskea ulos mestarin nimeä miettiessä.

Siihen on monta syytä.

Ensinnäkin itse vastustaja. Tappara ei ole näyttänyt missään vaiheessa kevään aikana mitenkään hämmästyttävän vakuuttavalta.

Ehkä kahdessa tai kolmessa erässä.

Muuten se on pelannut lähinnä riittävästi.

Ilvestä vastaan Tapparalla oli vaikeuksia, HIFK:n kanssa taas riitti mestarimainen rutiini.

Tosiasiassa IFK oli kahdessa pelissä jopa edellä. Kolmannessa ja viidennessä ottelussa. Toisessa Tapparalle riitti parin minuutin tehorypistys, minkä kautta se otti voiton.

Toisin kuin IFK, KalPa ei kärsi kroonisesta alisuorittamisesta. KalPa ei ole joutunut hakemaan koko ajan toimivaa kokoonpanoa ja toimivia ketjuja.

Virran luotsaamat joukot ovat pelanneet melkeinpä samoilla ketjuilla koko kevään ajan. Niihin on tehty vain pientä hienosäätöä.

KalPan veturiosasto, eli Jaakko Rissasen johtama ketju, on ollut jatkuvasti vaarallinen. JYP onnistui pitämään ketjun kurissa tovin ajan tuloksellisesti. Mutta ratkaisuhetkillä Rissanen, Janne Keränen ja Jesse Mankinen olivat ytimessä.

Vaikka heitä on yritetty pimentää, ovat he silti olleet enemmän esillä kuin esimerkiksi Tapparan Henrik Haapala tai Veli-Matti Savinainen.

Ja se kertoo paljon.

Kun joukkueella on suunnannäyttäjiä ja kuuma maalivahti, kaikki mahdollisuudet ovat olemassa.

***

Ihan kuten on KalPaa epäilty, myös Eero Kilpeläisen kohdalla heräsi kysymysmerkkejä. Puheita oli jopa siitä, että onko Kilpeläinen KalPan ykkösmaalivahti pudotuspeleissä? Kantaako puolivälierät aloittanut Denis Godla koko kevään ajan isompaa viittaa hartioillaan?

No ei ole kantanut.

Kilpeläinen sairasteli alussa, mutta paluun jälkeen hän on ollut aivan maaginen.

Tulevassa sarjassa kohtaa kaksi hyvää maalivahtia. Dominik Hrachovinaa ei testattu kunnolla välierissä, Kilpeläistä testattiin.

Hrachovinan tilastot näyttävät hyvältä, koska Tappara puolusti IFK:n pois maalinedustalta. IFK ei päässyt kunnolla ytimeen ja Hrachovinalle tuli paljon suoranaisia lämmittelykuteja.

Ilves pystyi paljon paremmin haastamaan nuorta tshekkivahtia. KalPalla on kykyä vähintäänkin samaan.

Fakta on se, että Tapparalla on nimekkäämpiä pelaajia. Ilman muuta. Haapalat, Savinaiset, Kristian Kuuselat, Jani Lajuset ja Jukka Peltolat. On leveyttä ja on osaamista kaikkiin neljään ketjuun.

Mutta Tappara on jättänyt itsestään jopa todella arvaamattoman vaikutelman. Koska isot tykit eivät ole olleet ytimessä pelistä toiseen. Eivät suinkaan.

Tappara on siksi suosikki, koska sillä on niin hirvittävästi potentiaalia. KalPalla ei ole niin paljoa, mutta KalPa on kaapinut sitä paremmin esille.

Siksi KalPa voi täysin haastaa Tapparan.

***

KalPan kohdalla ei voi edes heitellä kysymysmerkkejä siitä, miten kuopiolaisten peli toimii pienemmässä kaukalossa. Koska KalPa on osoittanut pystyvänsä pelaamaan ympäristössä jos toisessa.

Kuopiossa KalPa hyötyy siitä, että vastustajien on todella vaikea puolustaa jääpallokentällä hyväliikkeistä joukkuetta vastaan.

Siinä on myös Tapparalla suuri haaste.

Toisaalta nimenomaan Hakametsässä Tapparan haavoittuvaisuus on tullut enemmän esille. Pienemmässä tilassa vastustajat ovat päässeet paremmin kiinni kirvesrintojen puolustukseen, joka on virheherkkä.

IFK ei päässyt kunnolla kiinni Nordiksella, Hakametsässä pääsi. Varsinkin kolmannessa ja viidennessä pelissä. Se johti virheisiin, se johti jäähyihin ja se johti takaiskuihin.

KalPa on erityyppinen joukkue, joten on jännä nähdä, että millaisella taktiikalla Virta ja Sami Kapanen lähtevät horjuttamaan Tapparaa.

Koska sarja tulee ratkeamaan virheisiin. Molemmat osaavat puolustaa tiiviisti viisikkona. Kysymys onkin se, että kumpi pystyy murtautumaan paremmin ytimeen?

Se on varsinkin KalPalle hurja haaste. Koska Tapparaa vastaan Hrachovinan nokan eteen on yksinkertaisesti päästävä häärimään.

***

Yksi hienoimmista asioista tulevassa sarjassa on se, että nyt nähdään kaksi joukkuetta, jotka pelaavat loppupeleissä hyvin erilaista jääkiekkoa.

Tappara rakentaa kaiken hyvin kurinalaiseen viisikkopeliin. Tappara yrittää tappaa ja hidastaa peliä. Tappara antaa painetta vasta punaviivan tuntumassa ja vain harvoin kirvesrinnoilta nähdään jotain muuta.

KalPa taas rakastaa, edelleen, aktiivista kiekkokontrollipeliä, jossa pyritään rikkomaan vastustajan rintamaa liikkeellä ja yhteistyöllä. KalPa on pystynyt suoraviivaistamaan peliä, mutta edelleen samat, vanhat kalpamaisuudet paistavat pelistä läpi.

KalPa on raikas ja pelirohkea. Esimerkiksi sen laadukas puolustus osallistuu hyvin aktiivisesti hyökkäyspelaamiseen. Huomattavasti enemmän kuin Tapparalla.

Nimenomaan puolustus on jopa iso tukijalka KalPalle. Niko Mikkola, Santeri Lukka, Juuso Riikola, Joonas Lyytinen ja Jussi Timonen ovat kaikki kovia nimiä. Ennen kaikkea he luovat luotettavan pohjan KalPan pelille. Kyvyn olla pelirohkea.

Niin moni asia tekee finaalisarjasta hyvin kutkuttavan. Pelitavat, toteutukset, tavat horjuttaa ja totta kai yksilöt. Erilaiset ympäristöt. Suuri suosikki vastaan ”ei mitään hävittävää” -haastaja.

Finaalisarja tiivistyy yhteen kysymykseen. Siihen, joka tuli jo esille.

Miksi ei?

Miksi KalPa ei voisi voittaa mestaruutta?

Ei KalPan kykyä tarvitse epäillä. KalPa on näyttänyt sen, että se on vahva. Se ei ole romahtanut, se ei ole kyykännyt.

Se on hurmannut.

Mutta antaako Tappara syyt sille, miksi KalPa ei voi voittaa? Näin voi hyvinkin käydä. Koska puhutaan Tapparasta.

Koneesta.

Jolta ei ole nähty vielä parasta.