Helsingin IFK:ssa kuviteltiin viime kesänä, että kaksi edellistä kautta KHL:ssä pelanneen ja maajoukkueessakin useamman kauden aikana esiintyneen puolustajan Teemu Erosen hankkiminen viime kesänä oli loistava kiinnitys joukkueen alakertaan.

Jokereissa aiemmin urallaan pelanneen Erosen piti olla tällä kaudella HIFK:n johtava kiekollinen puolustaja, mutta toisin kävi.

Keskiviikon viimeinen välieräottelu Tapparaa vastaan oli kuin Erosen koko kausi pienoiskoossa. Heti ottelun ensimmäisessä vaihdossaan Eronen teki turhan pitkän kiekon, minkä seurauksena Tappara sai ottelun avausmaalin seuraavasta aloituksesta.

Seuraavan kerran Eronen astui esille ottelun kolmannen erän alussa, kun HIFK oli Tampereella vielä 2-1 johdossa. Puolustaja löysäili omalla alueella ja Jukka Peltola pääsi laukomaan helposti Tapparan tasoihin.

Heikosti sujunut välieräsarja ei ollut millään tavalla poikkeus. Pudotuspeleissä SM-liigan epävirallisen pitkien kiekojen ennätyksen tehnyt Eronen ei missään vaiheessa kautta pystynyt osoittamaan olevansa kansainvälisen statuksensa arvoinen pelaaja HIFK:lle.

Asia korostui pudotuspeleissä pelin muuttuessa fyysisemmäksi. Jos verrataan Erosen esityksiä esimerkiksi Tapparan nuoriin kiekollisiin puolustajiin Valtteri Kemiläiseen ja Otso Rantakariin, ei Eronen ollut lähelläkään tarvittavaa tasoa.

On käsittämätöntä, miten kaksi kautta KHL-kiekkoa pelanneelle ja maajoukkuetta edustaneelle puolustajalle tuntui vaikealta saada liigaotteluissa avaussyötöt omille pelaajille lapaan.

Jos HIFK ei olisi tehnyt Eroselle suoraan kahden vuoden sopimusta viime toukokuussa, olisivat hänen pelinsä päättyneet HIFK:ssa tähän kevääseen.