HIFK:n ykköstähti 14 ottelun maalittomassa putkessa - "Sitten olisin vielä huolestuneempi"

HELSINKI. HIFK:n kultakypärä Juhamatti Aaltonen, tuo Liigan mysteerisin pelaaja. Parhaana päivänä ylivoimaisesti viihdyttävin, huonona päivänä jopa kotiyleisöltä vihellyksiä keräävä suoraselkä. Hieman tuttua tarinaa myös tältä keväältä. Parhaimmillaan Aaltonen on ollut paha uhka TPS:lle, huonoimmillaan Aaltonen on meinannut jäädä pimentoon. Tuskastuminen näkyy. Aaltonen on tällä hetkellä peräti 14 ottelun mittaisessa maalittomassa putkessa. Edellisen kerran maaliverkot heiluivat helmikuun 17. päivä Turussa. Eli yli kuukausi sitten. Se on pitkä aika pelaajalle, joka on lähtökohtaisesti koko seuran ykköstähti. Millaisia murheita ja painajaisia kultakypärä herättää tällä hetkellä, HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen? – Ei se kultakypärä herätä, mutta totta kai. Kyllähän jokaisella hyökkääjällä tuntuu, jos ei tule onnistumisia. Silloin vain pitää uskoa ja pitää tehdä määrätietoisesti töitä koko ajan. Pitää nauttia muiden onnistumisista, Törmänen miettii SuomiKiekko-sivustolle. Törmänen nostaa esille maanantain neljännestä kohtaamisesta valonpilkahduksen, josta oli apua IFK:lle. – Pitää muistaa se, että ”Juhis” taisteli kiekon ulos alueelta ja oli voittomaalin toisena syöttäjänä. Jos niitä onnistumisia ei tule itselle, niin nuo ovat ihan yhtä tärkeitä juttuja. Toisessa jatkoerässä Aaltonen voitti laitakamppailun, minkä jälkeen Corey Elkins pääsi rakentelemaan yhdessä Teemu Erosen kanssa voittomaalia. On paha mennä väittämään, että Aaltonen olisi ollut täysin pois raiteiltaan. Tai täysin näkymätön. Ei ainakaan hyökkäyspäässä, missä kansantaiteilija on yrittänyt saada asioita aikaiseksi. – Onhan sillä paikkoja. Sitten olisin vielä huolestuneempi, jos niitä ei olisi, Törmänen miettii. – Esimerkiksi sellaiset tilanteet, missä hän on päässyt nokikkain kaverin veskarin kanssa, tultuaan yksinkertaisesti laidasta läpi – ei niitä näissä peleissä paljoa tule. Se vain on fakta. Eikä niitä toki kuulukaan tulla. Niille tonteille pääsy pitää ansaita ja se on Juhiksen hyvyyttä. Toisaalta Aaltonen on hankittu isoksi vastuunkantajaksi ja tärkeimmillä hetkillä hänen on oltava sitä. – Siinä on vielä se viimeinen sihti. Paikoissa joko nopeammin, yllättävämmin tai sitten juonikkaammin. Se on mun mielestä se lääke niihin maalipaikkoihin, Törmänen käy läpi. Aaltonen on siinä mielessä niin ristiriitainen pelaaja, koska hyvin moni tietää hänen maksimikapasiteettinsa. Mitä hän on, kun hän on parhaimmillaan. Mitä hän on, kun nappaa ja kun homma toimii. Törmänen kuitenkin vakuuttelee lähestyvänsä Aaltosta luottamuksen kautta. – Turha sitä on murehtia. Kun tekee hommat hyvin, niin yleensä se palkitaan.