HIFK:n murheenkryyni todellisuudessa myös TPS:n kompastuskivi - "Vika on meissä pelaajissa"

HELSINKI. Monesti voi puhua siitä, että mikä joukkue herättää Liigassa eniten tunteita ja mielipiteitä. Kenen ylä- ja alamäet kirvoittavat eniten porua työpaikkojen kahvipöydissä. Todellisuudessa ei tuohon ole kuin yksi vastaus: HIFK. Varsinkin kun Jokerit pelaa propagandaliigassa, on IFK se, josta jokaisella on oma mielipiteensä. Tällä kaudella IFK:n otteita on joutunut ihmettelemään monet kerrat. Eikä ihmettely ole loppunut pudotuspeleissä. Päinvastoin. Tällä hetkellä IFK pelaa välillä jopa erittäin hyvää jääkiekkoa. Varsinkin tasakentällisin. Sille on tullut jaksoja, joissa puolivälierävastus TPS on ollut selvästi jäljessä. Toki, TPS on usein parantanut, nostanut aavistuksen tasoa ja pystynyt sen jälkeen pistämään kampoihin. TPS on kuitenkin erilainen joukkue. Se on tasaisempi ja sen niin sanottu upside, eli maksimipotentiaali on matalampi, varsinkin kun Dave Spinat ja Ilkka Pikkaraiset ovat sivussa. IFK:n pelistä on jäänyt paljon jossiteltavaa. Tämän sarjan yksi kovimmista jutuista on ollut se, miten hyvin IFK on pystynyt pelaamaan, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi aivan sen kärkipelaajat ovat kaukana omasta tasostaan. Tai miten heikkoa IFK:n ylivoima on edelleen.

Hei se toinenkin on!

– Eihän se tänäänkään lähtenyt, kun ei tehty maaleja. Kyllä sitä ylivoimaa pitää parantaa vielä paljon, puolivälieräsarjan näkyvimpiin hahmoihin tähän menessä kuulunut Joonas Rask myönsi SuomiKiekko-sivustolle maanantaina. – Onhan näitä kysymyksiä ollut koko kauden. Ylivoima on ollut huonoa ja niitä asioita ollaan mietitty. Mutta kyllä se vika on meissä pelaajissa, jotka sitä pelaavat, Rask paalutti suoraan. 21 ylivoimakertaa, nolla maalia ja kahdesti kiekko omiin ylivoimalla. Karut ovat lukemat. – Jo sen yhden maalin pitäisi tulla pikku hiljaa ihan prosenttien mukaan. Jatketaan yrittämistä, kaikkemme teemme, Rask vannoi. Tämä tuottaa esille mielenkiintoisen kysymyksen. Miten hyvä IFK olisi, jos se saisi vielä ylivoiman kuntoon? Tai että kuinka pitkälle keväällä voi edetä, jos ylivoima ei anna yhtään apuja? Toki IFK:n päävalmentaja Antti Törmänen nosti esille toisen puolen. – Voidaan kysyä ihan samalla tavalla: toimiiko TPS:n ylivoima? Onko se toiminut? Heidän alivoima on toiminut Turussa, mutta olihan heillä esimerkiksi nyt neljännessä pelissä jatkoerissä paikat ratkaista ylivoimilla. – Se on kovaa peliä, kovaa taistoa. Vielä loppupeleissä eteen tulevat kuumat veskarit, jotka raapivat niitä kuteja kiinni. Nykyään vetojen pitää olla hyviä, vaikka tultaisiin hyville tonteille. Kyllähän tuossa taas paikkoja on ollut. Niistä pitää vain painaa sisään, Törmänen mietti oman leirinsä puolta. TPS:llä ylivoimakertoja on ollut 18, joissa kiekko on lipunut kerran maaliin. 5,56% ei ole sekään mikään mairitteleva lukema. IFK:n leiristä Törmänen kuittasi aiheen kevyesti. – Säästellään (onnistumiset) tärkeimpiin hetkiin, IFK-luotsi hymähti.

Paras kolmesta

Nyt sarjassa siirrytään Turkuun, josta IFK:n on otettava vähintään yksi voitto mukaansa. Molemmissa aiemmissa Turun peleissä homma on kääntynyt isännille käytännössä otteluiden ensimmäisillä puoliskoilla. Avauspelissä TPS oli vahvempi, lauantaina taas vahvuus näkyi enemmän numeraalisesti. TPS on ollut sitkeä ja se on puolustanut erittäin tiiviisti. Maanantaina Helsingissä TPS jäi jälkeen kaksinkamppailuissa avauserässä, mikä taas vei peliä IFK:lle. Turussa mennään taas isompaan kaukaloon, missä korostuu luisteluvoima. Turkulaisseura on kuormittanut kärkipelaajiaan Tomi Kalliota, Eric Perriniä ja Jasper Lindsteniä. TPS:n veturi on kapea, kun ottaa huomioon Spinan, Pikkaraisen ja Curtis Hamiltonin poissaolot. IFK on pystynyt pimentämään varsinkin Kalliota, eikä ketju ole päässyt jylläämään niin jumalattoman väkevästi. Tulospuolella vastuu on kääntynyt enemmän muille. Miten paljon TPS sitten pystyy vielä parantamaan? Saako se irti enemmän siihen verrattuna, mitä aiemmin on nähty? Tämä on mielenkiintoinen pointti, koska kun kysymyksen kääntää toiseen suuntaan, löytyy sieltä peikkoja TPS:lle. Juhamatti Aaltonen on kärkkynyt maalittoman putken rikkomista. Kun hanat aukeavat, on TPS:llä kiire. Aaltonen kaipaisi vain jatkuvuutta ketjukavereiden suhteen. Kun viisikko ympärillä vaihtuu pelistä toiseen, on Aaltosella ollut vaikeuksia luoda kemioita kenenkään kanssa. IFK sai Miro Heiskasen mukaan edellispeliin ja hänelle annettiin heti runsaasti vastuuta. Heiskanen on suorastaan piilevä voimavara, joka IFK:lla on ollut vielä varastossa. Roope Hintz on väläytellyt, mutta ei hänkään ole ollut vielä aivan ytimessä. Rask on väläytellyt osaamistaan, eikä hän ollut kaukana useamman maalin illasta maanantaina Helsingissä. Rask on nostanut tasoaan sarjan sisällä ja hänestä on ollut Corey Elkinsin ja maalivahdin Kevin Lankisen kanssa isoimpia avainhahmoja. IFK:lla on vielä hurjasti potentiaalia varastossa, jota se ei ole kaivanut esille. Jos se saa irti sitä, miten TPS pystyy vastaamaan? Ainoa vain, että arvaamattoman IFK:n kohdalla on pakko kysyä: tuleeko hurjaa kapasiteettia esille missään vaiheessa? Moni asia tekee tämän sarjan lopusta todella kutkuttavan. Ja todella vaikeasti ennustettavan.