Patrik Laineen tapaus johtanut syvälliseen mietintään - "Se oli aika kallis oppi"

Winnipeg Jetsin suomalaishyökkääjän Patrik Laineen tilanne oli valitettava. Sääntöjen puolesta kyseessä oli puhdas taklaus, missä hän jäi Buffalo Sabresin puolustajan Jake McCaben jyrän alle. Tuloksena oli aivotärähdys. Se on nostattanut esille monenlaista keskustelua. Yksi pointti on ollut se, että oliko taklaus oikeasti hyvä ja puhdas. Tai ylipäätänsä tarpeellinen. – Olen katsonut sen varmaan 8000 kertaa. Meidän otteluiden ennakot nimittäin olivat aivan täynnä sitä, taklausta pyöritettiin vain jatkuvalla syötöllä. Mutta kun katsot sitä taklausta, niin jos heidän päät olisivat olleet vähän eri asennoissa, ei siinä olisi syntynyt mitään sen kummempaa, Jetsin päävalmentaja Paul Maurice mietti. Winnipegin yliopistossa aivotärähdyksiin liittyvän instituution johtajalla, tohtori Glen Bergeronilla, taklaus aiheutti kysymysmerkkejä ja pelkoa, kokemuksien kautta. – Kavahdan, kun näen tuollaisia taklauksia. Vähän niin kuin näen aivot kallon sisällä ja tiedän, että mitä siellä on oikein menossa tuollaisten taklauksten yhteydessä. Ja se on pelottavaa, Bergeron sanoi Winnipeg Sunille. – Kukaan ei voinut tietää, että mitä tapahtuu. Me kaikki voimme vain istua ja odottaa. Näin sen taklauksen ja katsoin sen varmaan 10 kertaa uudestaan sen jälkeen. Laine olisi voinut hyvinkin kokea selkäydinvamman, kovan aivotärähdyksen tai aivoverenvuodon. Se oli niin voimakas se törmäys, Bergeron luetteli rajuja mahdollisuuksia. Bergeron onkin kokenut omalla urallaan rajuja tilanteita aivotärähdyksiin ja päävammoihin liittyen. – Olen ollut turhan monta kertaa jäällä tai kentällä tapauksissa, missä urheilija on ollut täysin liikkumaton ja olen pelännyt aivan jumalattomasti. Pari kertaa urheilija on kokenut pahan päävamman, mistä on syntynyt aivoverenvuoto ja meidän on pitänyt kiirehtiä sairaalaan, jotta heidän elämä pystyttäisiin pelastamaan.

Näkemyserot

Keskustelu taklauksen jälkeen on kääntynyt siihen, että pitäisikö tuollaisia avojään isoja taklauksia nähdä jatkossa jääkiekon parissa. Molemmat kannat on helppo ymmärtää. Puhtaat, kovat taklaukset kuuluvat peliin. Mutta ne voivat silti aiheuttaa epäonnisia lopputuloksia. – Tuo on vain hieno osa peliä, enkä usko, että tuossa oli mitään pahaa tarkoitusta. Se oli vain epäonninen törmäys. Se oli potentiaalinen, hyvä avojään taklaus, ja jos katsoo hänen (McCaben) kasvoja, niin ne olivat ruhjeilla ja turvonneet. Siinä tuli vain huono lopputulos vastaan. En kokenut sitä pahaksi taklaukseksi silloinkaan, kun näin sen livenä. Ja kun olen katsonut sitä valitettavasti sen 1000 kertaa, niin ei se ole muuttunut sen pahemmaksi, Jets-päävalmentaja Maurice miettii. Bergeron puolestaan on yrittänyt viedä viestiä eteenpäin. – Kun juttelen urheilijoiden kanssa nykyään, sanon, etten halua nähdä mitään koosteisiin päätyviä taklauksia. Ne ovat niin optimistisia ja niissä yritetään vain käyttää turhaa voimaa suoritakseen tietyn tehtävän. Mutta niissä laitetaan myös toinen ihminen riskin alle. – Taklaukset kuuluvat peliin, kun niissä on tietty tarkoitus. Niissä yritetään saada kiekko pois pelaajalta, ei pelaajaa pois kiekosta, Bergeron sanoi filosofisesti. – Mielestäni yksi hieno juttu tässä pelissä on se, että mitä pelaajat pystyvät tekemään tuonkaltaisissa taklaustilanteissa. Tuon kanssa voi elää, mutta seuraava, joka tulee niin, että olkapää osuu päähän tai että jalat nousevat jäästä, sille taklaajalle voi antaa 20 peliä. Mutta mielestäni tuossa on eroavaisuutta Maurice puolestaan antoi näkemyksensä takalukseen liittyen. Bergeron hieman vieroksuu puheita siitä, että ”Laine sai arvokkaan opetuksen”. Toki kun puhutaan aivotärähdyksistä, ovat tuollaiset puheet hyvin kyseenalaisia. – Se oli aika kallis oppi. Ja tuo olisi voinut olla vielä kalliimpi oppi kuin mitä nyt kävi. Mielenkiintoinen pointti. Jos juuri ennen taklausta olisi voinut painaa niin sanotusti pause-nappia ja taklaajalta McCabelta olisi kysynyt, että haluaako hän aiheuttaa aivovamman, hän olisi varmasti sanonut, että ei halua. – Hän olisi voinut löytää toisen tavan luoda kontaktin ja hän olisi silti saanut kiekon pois Laineelta, Bergeron näkee. Ilman sen suurempaa riskiä. – Olen aina sanonut, että isoin ongelma jääkiekossa on se, että pelaajat ovat menettäneet kunnioituksen toisia kohtaan. Tai ei se ainakaan heillä ole päällimmäisenä mielessä, Bergeron pohtii. Sama se on toki katsojien kohdalla. Haluammeko nähdä korostuneita, voimakkaita taklauksia, jotka pistävät urheilijoiden päät vaaraan? Se on iso kysymys se.