OULU. Vuosi 2016 ja sitä ennen pari kuukautta vuodesta 2015 ovat olleet Jussi Rynnäkselle värikkäitä.

Matkalle on mahtunut kaikenlaista.

Erikoisia vaiheita KHL:ssä, katastrofissa mukana olemista Leijonissa ja vaihdos tuttuun ympäristöön, missä matka on alkanut hieman takkuillen.

Rynnäs palasi kesällä Ouluun ja Kärppien riveihin, missä hän sai maistaa menestystä edellisen vierailun aikana. Rynnäs kantoi isoa vastuuta Kärppien paidassa runkosarjassa kaudella 2013-2014, mutta pudotuspelit menivät Tomi Karhusen takana.

Kevät huipentui kultajuhliin, joiden jälkeen Rynnäs suuntasi takaisin Pohjois-Amerikkaan. Silloin osoitteena oli Dallas Starsin organisaatio.

Siellä, näyttöpaikkoja ylhäällä eli NHL:ssä, ei paljoa tippunut.

– Silloin annettiin Detroit-peli, mikä oli ensimmäinen sellainen, missä sanottiin jo päivää ennen, että tulet pelaamaan. Sain sauman, mutta se on raakaa siellä. En pystynyt käyttämään sitä hyväkseni ja sitten toista saumaa ei tullutkaan, Rynnäs muistelee SuomiKiekko-sivuston haastattelussa.

– Yritin parhaani, mutta en pystynyt lunastamaan paikkaa sieltä. Ei siellä hampaankoloon jäänyt mitään.

Rynnäs oli käynyt aiemmin muutaman vuoden mittaisen visiitin Toronto Maple Leafsin organisaatiossa. Dallasissa taas vierähti lopulta vain vuosi.

Sitten oli aika suunnata lukuisten tarinoiden maahan.

Venäjälle.

”Mitäs tässä nyt”

– Mikäs olisi sellainen julkaisukelpoinen…

– Se ainakin on, kun paikallinen miliisi tuli tapaamaan kun olin viettämässä vapaapäivää. Lähdin silloin autolla liikenteeseen kohti ostoskeskusta ja vedin vahingossa yhden risteyksen harhaan. Olin opetellut silloin tietyn reitin ulkoa. Sitten mietin, että miten pääsen tästä takaisin. Koitin vetää vähän niin kuin u-käännöksen ja vedin seuraavasta risteyksestä oikealle. Vähän arvoin siinä, että voiko tästä kääntyä vai ei. Kyllä siitä pystyi, mutta olin vetänyt vähän keltaisia päin. Peruutin kyllä takaisin, mutta poliisi juoksi heti paikalle ja alkoi molottamaan venäjää. Enhän mää ymmärtänyt tai tajunnut mitään. Annoin vain kaikki paperit mitä löytyy. Sitten mentiin hänen autonsa viereen ja sitten mun paperit ja passi vaihtoivat omistajaa monta kertaa. Siinä kun he poliisit juttelivat keskenään, niin äkkiä soitto ”Mosalle” (Kazanin suomalainen maalivahtivalmentaja Ari Moisanen), että onko mitään ohjeita antaa? ”Otat ihan rauhassa vaan ja sitten kun tulee se hetki, niin teet ihan ohjeiden mukaan.” Ei siinä sitten kauaa mennyt, niin toinen poliisi kaivoi pienen puhelimen esille ja näytti että 20 000 ruplaa. Tällä matka jatkuu. Sitten olin, että ”ei mitään, se sopii”. He veivät mut läheiseen virastotaloon, jonnekin vessaan ihan perälle. Ajattelin, että ”mitäs tässä nyt”. Sitten se poliisi näytti, että rahat kouraan. Sitten hän antoi avaimet ja passin ja sanoi, että lähe menemään. Siitä hyvin nöyrästi takaisin autoon, basaan (seuran harjoittelukeskus) ja soitin autokuskille, että tuu nyt hakemaan täältä näin. Mä en lähde tonne uudestaan.

– Kyllä mä sitten ajoin sen jälkeen, mutta vedin tuttua reittiä. Hallille ja takas. En lähtenyt seikkailemaan muualle. Sillä hetkellä vähän hymyilytti ja jälkikäteen kun miettii, niin onhan se hienoa, kun Rynnäs vähän seikkailee siellä Venäjällä kaukana kotoa. Siellä sitten ollaan virkavallan kynsissä.

Vierailu KHL:n isoihin seuroihin kuuluvan Kazanin riveihin jätti monta tarinaa käteen.

– Sinne tullessa Moisanen sanoi, että alku on todella tärkeä ja mulla taisi olla ensimmäisten seitsemän vai kahdeksan pelin jälkeen yksi voitto ja kuusi häviötä. Eihän se hirveän hyvin lähtenyt. Siinä alkoi miettiä, että ”mitä helvettiä tässä oikein tapahtuu?” Mutta sitten tuli hetki, missä en pelannut pariin viikkoon lainkaan. Päävalmentaja tuli kuitenkin sanomaan, että hän luottaa minuun ja hän antaa sauman. Saatiin Moisasen kanssa treenata ja saatiin paketti kuntoon. Sen jälkeen taisi olla yhdeksään peliin seitsemän voittoa ja oliko kaksi rankkaritappiota. Ei se enää pelillisesti huonosti mennyt, mutta oliko sitten liian myöhäistä siinä kohtaa, kun hommattiin Stanislav Galimov.

Rynnäksellä pelit loppuivat kuin seinään.

Joulukuussa hänet oli kutsuttu Leijonien mukaan Moskovan EHT-turnaukseen, missä hän oli maalissa surullisen kuuluisassa Venäjä-ottelussa. Leijonissa oli paha mahatauti päällä ja se näkyi itse ottelussa.

Rynnäs ei paljoa kissaa saanut sanottua, kun venäläiset tulivat ja iskivät kiekkoa hirveään tahtiin verkon perukoille.

Yksi teoria seurajoukkueen kannalta on se, että paikan päällä turnausta oli seuraamassa seurajohtoon kuulunut henkilö, jonka raportoinnin jälkeen kävi kylmät.

Peliaika katosi kuin tuhka taivaaseen.

– Sen jälkeen pelasin yhden pelin ja senkin voitin. Kyllä veikkaan, että siinä saattoi olla jotain… tai että se vaikutti. Ei se ainakaan osakkeita nostanut yhtään. Kyllä sen ymmärtää, että jos seitsemään minuuttiin meni se, mitä, kolme maalia, niin ei se mikään hirveän kova näyttö ole.

– Mutta se on elettyä elämää. Niitä ei saa millään takaisin vaikka mitä tekisin. Vaikka niin paljon olisi kiva murehtia menneitä, niin ne ovat jo menneitä. Ainoa mihin pystyn keskittymään on tämä hetki. Kazan oli todella hyvä ja ammattimainen seura. Vaikka joidenkin kanssa ei oikein ollut yhteistä kieltä, niin siellä äijät heittivät kuitenkin ylävitosia ulkomaalaisille ja niin edelleen. Yrittivät ottaa vähän kontaktia edes. Mukavia tyyppejä siellä oli kyllä.

Toiseen kotiin

Kazanin vuoden aikana Rynnäksen perheeseen syntyi toinen lapsi. Nyt kasvuympäristö muuttui Venäjästä takaisin Ouluun, kun Rynnäs solmi Kärppien kanssa kahden vuoden mittaisen sopimuksen.

Oulussa elettiin kuitenkin ison muutoksen aikaa. Lauri Marjamäki oli siirtynyt Leijonien päävalmentajaksi, Kai Suikkanen oli korvannut hänet ja iso osa Kärppien viime kauden joukkueesta oli vaihtunut.

– Alkukaudella otti vähän aikaa, että kasvettiin yhteen. Nyt siellä alkaa näkyä niitä kärppämäisiä piirteitä. Blokataan laukauksia, puolustetaan viimeiseen asti. Kyllä meillä sitten siihen päälle paikat tulevat. Alkukaudesta peli oli ehkä hieman rakoilevaa ja ei oikein saatu ehjiä 60 minuutin suorituksia. Tuli hyvää erää yhteen väliin, perään huonoa erää ja ei ollut oikein kunnon sellaista punaista lankaa. Nyt ollaan saatu enemmän niitä ehjiä 60 minuuttisia.

Vaikeudet heijastuivat nopeasti myös Rynnäksen omaan pelaamiseen. Alkukaudelle mahtui helpohkoja päästettyjä maaleja ja pientä epävarmuutta.

Rynnäkselle annettiin parin viikon täydellinen harjoittelujakso, milloin Sami Aittokallio kantoi suurta vastuuta Kärppien maalilla.

Aittokallio torjui erittäin hyvin, mutta loukkaantui CHL-ottelussa Sparta Prahaa vastaan.

Sitten tuli Rynnäksen vuoro.

Harjoitteluun keskittyminen ja paketin uudelleen rakentelu tulivat hyvään paikkaan.

– ”Benin” (Kärppien maalivahtivalmentaja Ari Hilli) kanssa ollaan tehty paljon ylimääräistä joka päivä. Päivä päivältä on tuntunut paremmalta. Ja samalla kun on katsonut pelejä sivusta, niin on ollut kova nälkä koko ajan saada se oma vuoro.

– Ei tämä kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole. Liikkumista ja sijoittumista on käyty läpi, jotta näkee kiekon paremmin. Ei mitään ihmeellistä.

Harjoittelun tulokset heijastuivat kuitenkin nopeasti jäälle. Torstaina Rynnäs oli jälleen kehissä, kun Jukurit vieraili Oulussa. Taakse meni vain yksi kiekko, sekin taitavan ohjauksen myötä.

Rynnäs näytti rauhalliselta ja itsevarmuutta huokuvalta. Elekieli oli hyvin positiivinen.

– Sitä haettiin, että saisi sen rauhallisuuden ja perustekemisen taas kuntoon. Ei säntäilisi, ei ylipelaisi ja ottaisi ihan rauhassa kiekko kerrallaan. Ylipäätänsä että ajatus pysyisi siinä pelissä koko ajan, eikä se lähtisi harhailemaan.

Loppuviikko Rynnäksellä sujuikin mainiosti. Jukureita vastaan selän taakse vain yksi ja Ilvestä vastaan nollapeli vahvan iltapuhteen jälkeen. Ylipäätänsä Kärpät on saanut puolustuspelaamistaan kuntoon, mikä osaltaan helpottaa veräjänvartioiden tehtävää.

Isossa kuvassa Rynnäksen tavoitteet ovat hyvin maanläheisiä.

– Oli sitten minä tai ”Aitto” maalissa, niin se, että nauttisi siitä, kun joukkue voittaa tai kun joukkue pelaa hyvin. Välittää tästä jutusta aidosti. Se on itselle se iso juttu.

– Ja se, että saadaan Oulu taas tämän joukkueen taakse ja saadaan tästä hyvä juttu aikaiseksi.

Oulusta on tullut Rynnäkselle hyvin rakas toinen koti.

Nimenomaan toinen, Porin jälkeen.

– Onhan Pori aina ykkönen. Kerran sinne on syntynyt ja kun paratiisiin on päässyt, niin ei sieltä helpolla halua pois, Rynnäs hymähtää.