Kolumni: Hyvästi lässylle ylimarssille, tervetuloa mukaan Kärpät

Kärppien ja Tapparan välieräsarja uhkasi jäädä lässyksi. Tappara oli kahdessa ensimmäisessä ottelussa askeleen edellä ja Kärpät näytti huonolta. Se näytti hitaalta, sekavalta ja tahmealta. Tappara taas oli ollut konemaisen vahva ja ratkaisi pelit kylmästi. Tiistai oli sarjalle iso päivä. Kärpät heräsi, tuli taistelemaan ja otti ihan ansaitusti voiton kolmannesta kamppailusta. Sillä moni avainpelaaja oli suorastaan alisuorittanut, nyt tämä muuttui. Mika Pyörälä oli väkevä, Julius Junttila iski pari maalia, Ivan Huml toi väkevyyttä nelosketjuun omalla panoksellaan, Jani Hakanpää vastasi kritiikkiin, Adam Masuhr osoitti kiekollisen puolustajan elkeitä. Tätä kaikkea sarja kaipasi. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Tapparan avainpelaajat olivat esillä. Nyt Kärppien vastaavat astuivat myös estradille. Hatunnosto tästä lähtee myös omalta osaltaan Kärppien valmennusjohdolle. Oikeat kokoonpanoliikkeet, muun muassa sentteriosastolla, olivat lopulta merkittäviä tekijöitä kokonaiskuvan muuttumisessa. Kärpät vei nyt selkeästi aloituksia itselleen ja sai täten paljon enemmän otetta pelistä. 42-22 lukemat kertovat kaiken. Aiemmin ne olivat olleet samaa tasoa Tapparalle. Eikä tuota puolta voi vähätellä. Kun voitat aloituksen, saat heti nopeasti kiekon itsellesi jopa useiden kymmenien sekuntien ajaksi. Se kun lähtee kertaantumaan, voi jokainen miettiä sen, mitä se tekee pelin isolle kuvalle. Onko Tappara edelleen suosikki menemään jatkoon? Varmasti. Mutta nyt Kärpät oikeasti ilmoittautui mukaan sarjaan. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa se oli pelannut yhteensä hyvin noin 15 minuuttia. – Nyt oli vähän sellaista munaa jo siinä hommassa ja äijämäisyyttä, eikä ollut niin virkamiestouhua, mitä nuo pari ensimmäistä peliä olivat olleet, tiivisti Junttila Kärppien hyökkäyksen puolelta. Ja ytimessä hän oli. Kärpät oli henkisesti paikalla, eikä vain juuri ja juuri fyysisesti. Nyt tästä sarjasta voi povata jo ihan oikeasti sellaista, mitä sen odotettiin olevan. Raakaa, kovaa vääntöä kahden lopulta melko samantyyppisesti pelaavan joukkueen välillä, jossa johtavat pelaajat ovat aivan sarjan huipputasoa. Ja hyvä niin. Ei kukaan jaksa katsoa täydellistä ylimarssia välierävaiheessa. Vaan aidosti tiukkaa taistoa finaalipaikasta. Ilari Savonen, Oulu Twitter: @ilarisavonen