Upealle suomalaistarinalle äärimmäisen tunteikas loppu – ”Hänelle jos jollekin tämän suo”

Chicago Blackhawks voitti kolmannen mestaruutensa kuuden vuoden sisään. Voidaan alkaa rehellisesti puhua palkkakattoajan dynastiasta.

Toimittajat Ilari Savonen ja Antti Eteläaho käyvät läpi ratkaisevan kuudennen pelin puhuttaneet asiat ja isoimmat pointit.

***

Kimmo Timonen. Upea kruunu NHL-uralle. Stanley Cup -pokaali vihdoin käsivarsille.

Savonen: Pystyi jo haistelemaan sitä, että Jonathan Toews tulisi luovuttamaan ensimmäisenä kannun Timoselle ja sieltä se tuli. Mikä hetki. Timonen on koko suomalaisen jääkiekkoilun upeimmista persoonista ja kaikkien vaiheiden jälkeen… Mietitään nyt. Veritulppia kesällä jalkoihin ja keuhkoihin. Todella kovia asioita. Sieltä kuntoutuminen, haastavaan paikkaan mukaan hyppääminen, välillä katsomoon, pieniä peliminuuutteja. Mutta sieltä se tuli. Siihen se kaikki huipentui. Hetkeen, mikä näkyy ylhäällä kuvassa. Vaikka sinänsä esimerkiksi toimittajana ei tule olla minkään joukkueen puolella, niin kyllä tuon Stanley Cupin halusi Timoselle. Upea pelaaja, upea ihminen, mikä päätös tarinalle. Hänelle jos jollekin tämän suo.

Eteläaho: Upea lopetus Timosen kiekkouralle ja samalla myös ansaittu lopetus. Kyllä siinä meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin, kun katsoi kannun kohoavan kohti kattoa Timosen käsivarsilla. Hän jos joku ansaitsi jäädä eläkkeelle voittajana, sillä Timonen on ollut häviäjänä niin monta kertaa. Hieno hetki koko suomalaisessa kiekkoilussa.

Blackhawksin tähtipelaajan Patrick Kanen vaisuja otteita on ihmetelty läpi finaalisarjan, mutta nyt kun ratkaisupeli oli kyseessä, niin sieltähän se Kane taas tuli. Tehot 1+1 eivät jätä kylmäksi.

Savonen: Mr. Showtime. Blackhawksin päävalmentaja Joel Quenneville peluutti häntä ”aggressiivisesti” kuudennessa finaalissa ja se lopulta sitten tuotti tulosta. Jäätävä lätty ensin ja sitten vielä kiakkoa pussiin, kun peli piti pistää lopullisesti pakettiin. Tuon takia Kane on tähtipelaaja ja tuon takia hänelle maksetaan isoja summia jatkossakin. Victor Hedman sai Lightningin puolelta pimennettyä häntä vahvasti, mutta sieltä se Kane vain nousi sitten lopulta esille. Eikä kukaan muista vuosien päästä, että kuinka heikot finaalit Kane veti. Muistavat sen, että hän pamautti tehot 1+1 kuudenteen finaaliin ja oli jälleen nostamassa Stanley Cupia.

Eteläaho: Kane on ihmellinen pelaaja. Kun panokset kovenee, miehen peli paranee. Hän oli kuudennen finaalin ratkaiseva pelaaja. Komea alustus Duncan Keithille ja vielä ratkaiseva häkki. Kane kuuluu Chicagon dynastian kovimpaan ytimeen. Ensi kaudesta lähtien hänen (ja Toewsin) palkkansa vie muhkean osan Blackhawksin palkkakatosta, joka aiheuttaa usean pelaajan lähdön. Kane on todennäköisesti Chicagolle silti jokaisen dollarin arvoinen.

Chicagon puolustaja Duncan Keith pelasi hämmästyttävät pudotuspelit ja hänet palkittiin ansaitusti pudotuspelien parhaana pelaajana. Kuinka iso pelaaja Keith lopulta on Chicagolle?

Savonen: Kuinka iso? Valtaisa. Totta kai Blackhawksin puolustuksessa TOP 4, eli neljä parasta puolustajaa luovat todella vahvan rungon, mutta Keith vetää järkyttävän isoilla minuuteilla aivan järkyttävän hyvin koko ajan. On nyky-NHL:n priimustapaus. Luisteluvoimaa riittää vaikka kuinka ja tuntuu, ettei koskaan väsy. Vahva mailapuolustamisessa, fiksu, pystyy tukemaan hyökkäyksiä, ratkaisuissa jatkuvasti viisas. Pitäisi olla joka vuosi ehdokkaana NHL:n parhaaksi pakiksi. Oli ylivoimainen MVP Blackhawksille, jonka riveistä löytyy tähtiä vaikka kuinka. Se kertoo ihan kaiken.

Eteläaho: Keithin suoritus pudotuspeleissä oli yksi parhaita mitä ollaan koskaan puolustajalta nähty. Hän oli erittäin varma omassa päässä ja todella juonikas hyökkäyspäässä. Harvassa ovat ne pakit, jotka tällaisiin suorituksiin pystyvät. Keith on tekemässä tällä menolla Hall of Famen arvoista uraa. En myöskään suuresti ihmettelisi, jos reilun 10 vuoden päästä numero kaksi roikkuisi jäädytettynä Blackhawksin hallin katossa. Keith on äärimmäisen tärkeä palanen Blackhawksille.

Tampa Bayn puolelta paljasteltiin vammoja ratkaisun jälkeen. Ben Bishop ja Tyler Johnson etenkin olivat pahasti rikki. Jäikö Tampalla nyt kuinka paljon hampaankoloon?

Savonen: Paljon oli varmasti loukkaantumisia, mutta toisaalta, jos niitä tulee matkan varrella, niin niitä tulee. Ei niille sitten voi mitään. Kolhuja tulee ja nyt niitä tuli paljon. Blackhawksilla oli asiat tämän suhteen paremmin kunnossa ja se pystyi rummuttamaan leveämmällä materiaalilla, mikä teki eroa. Mutta toisaalta Blackhawksin johtavat pelaajat olivat askeleen jos kaksi edellä, oliko sitten loukkaantumisten takia vai miksi. Mutta ei niillä voi kovin selitellä. On mentävä niillä mitä on. Blackhawks oli parempi ja ansaitsi mestaruutensa ehdottomasti. Muutenkin sen riveistä löytyi paljon leveämmin ratkaisijoita, kun ottaa huomioon sen, että sen kärkihyökkääjät saatiin aika hyvin pimennettyä sarjan aikana. Se vain kertoo siitä, että Blackhawks oli parempi joukkue.

Eteläaho: Varmasti jäi huono maku Lightningin pelaajien suuhun. Bishop taisteli urheasi vaikean nivusvammansa kanssa, eikä häneen Tampa Bay kaatunut. Johnsonin rannemurtuma vei häneltä parhaan terän, mikä varmasti helpotti osaltaan Chicagon matkaa mestaruuteen. Lightning tulee kuitenkin vielä. Seuralla on valtava potentiaali olla itäisen konferenssin kestomenestyjä. Ensi kautena seuran Stanley Cupin nälkä on vielä kovempi.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Antti Eteläaho
Twitter: @finanatsu