Teräväinen Stanley Cupiin päättyneestä kaudestaan: ”Parhaat pelit oikeaan paikkaan finaaleissa”

Stanley Cup –mestari Teuvo Teräväinen nousi kauden huipennuksessa todella suureen rooliin ja valokeilaan Chicago Blackhawksin paidassa. Hän aloitti kauden AHL:ssä, ja kauden ensimmäinen peli NHL:n puolella tuli vasta tammikuussa. Voidaanko sanoa, että pelasit kauden parhaat pelisi finaaleissa? – Voidaan mielestäni sanoa. Pelini parani, mitä pitemmälle kausi meni. Aloitin Rockfordissa ja syksyllä tuntui tuskaiselta, kun en tiennyt, mitä tuleman pitää. Piti vain tehdä hommia ja luottaa omaan tekemiseen, että saan mahdollisuuden jossain vaiheessa. Jouluna aloin pelata paremmin ja paremmin Rockfordissa. Aloin uskoa omaan tekemiseen, ja tuntui, että alan pärjätä. Peli on erilaista siellä, kertasi Teräväinen kauttaan SuomiKiekko-sivustolle. – Sain joulun jälkeen mahdollisuuden, kun pääsin pelaamaan ylös. Aluksi ylhäällä oli hakemista, enkä saanut omia avujani käyttöön. Roolinikin oli pienempi. Välillä alkoi tulla onnistumisia, ja aloin pystyä tekemään niitä juttuja, joissa olen hyvä jäällä, hän sanoo. Helmikuussa Teräväinen piipahti vielä Rockford IceHogsissa, mutta sen koommin hän ei ole sinne palannut. – Kun sitten pääsin takaisin Chicagoon, niin oli sellainen fiilis, että nyt jään tänne ja otan paikan tästä. Tuli hyviä ja huonoja pelejä, mutta tekeminen alkoi parantua koko ajan, hän sanoo.

”Kuuluin joukkoon, toin nuorta virtaa”

Teräväinen ei päässyt heti pudotuspeleissä parhaaseen iskuunsa. Jos playoffit ovat kova koetinkivi nuorelle pelaajalle kotimaan Liigassa, niin NHL:ssä urakka on monin verroin rajumpi. – Pelasin pari peliä, ja sitten oli muutaman sivussa. Pari ensimmäistä peliä ei ollut ihan parasta, ja valmentaja katsoi, että pitää tehdä muutoksia. Kun voitimme ensimmäisen sarjan, niin pääsin pelaamaan taas toiseen sarjaan. Se oli hieno homma. Olin treenannut kovaa sen jakson, kun en pelannut. Kun valmentaja laittoi minut takaisin, minulla oli paljon näyttöhaluja. Halusin pystyä näyttämään ja viemään jengiä eteenpäin. Minnesota-sarja meni tosi hyvin, ja voitimme 4-0. Silloin alkoi tuntua, että voin tehdä jotain ja meillä on hyvä jengi käsillä, Teräväinen sanoo. Kovimmassa paikassa Chicago oli ehkä Anaheimia vastaan, sillä siinä sarjassa Blackhawks oli kevään ainoa kerran selkä seinää vasten. Joukkue vastasi pelaamalla loistavasti ja voittamalla Ducksin ottelusarjassa 4-3. – Jengimme on niin kova, ja siinä on niin paljon kokemusta! On ollut aivan huikeaa pelata tuollaisten jätkien kanssa. Tuntui, että kuuluin joukkoon ja toin nuorta virtaa siihen. Kaksi viimeistä peliä Anaheimia vastaan olivat ehkä parhaat pelit meiltä koko pudotuspeleissä. Omasta pelistä tunsin sen, että se parani loppua kohden ja parhaat pelit tulivat oikeilla paikoilla.

Vaikea pitää omista vahvuuksista kiinni

Vaikka Teräväinen tunsi, että pystyi pelaamaan niillä avuilla, jotka tekevät hänestä parhaan mahdollisen jääkiekkoilijan, ei päävalmentaja Joel Quennevillen joukkueessa sooloiltu pätkääkään. Teräväinenkin joutui taipumaan pelaamisessaan kompromisseihin. – Quenneville sanoi, että koita pelata omilla vahvuuksilla, mutta ei se ole aina helppoa. Hän on niin vaativa koutsi, ja hän haluaa, että puolustusvelvoitteet hoidetaan hyvin. – Aikaa on niin jäällä vähän, ettei siellä ehdi tehdä paljoa asioita. Pitää pelata yksinkertaisesti ja laittaa kiekkoa ja jalkaa liikkeelle. Itse huomasin, että en liikuttanut jalkoja tarpeeksi. Jäin aika usein paikoilleni kiekon kanssa, ja silloin tuli paine niin kovaa, että tulee kiire. Pitää olla koko ajan liikkeessä, ja tietää valmiiksi, mitä kiekon kanssa tekee, kun sen saa. Koutsi oli vaativa, ja se laittoi minut tekemään asiat huolellisemmin ja paremmin. Panu Markkanen Twitter @PanuMarkkanen