Chicago Blackhawks juhlii Stanley Cupin voittoa. Kenties maailman hienoimmissa pelipaidoissa kuplajuomaa lordi Stanleyn maljasta hörppivät myös Kimmo Timonen, Teuvo Teräväinen ja Antti Raanta. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1990 maailman kovimman kiekkoliigan voittaa yhtenä keväänä kolme suomalaista. Edmontonissa tempun tekivät Jari Kurri, Esa Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen toistaen tuolloin kevään 1987 urotekonsa.

Teräväisen ja Raannan NHL-urien kohtalosta on vielä mahdotonta sanoa muuta kuin se, että ensin mainitun karriääri tulee mitä todennäköisimmin olemaan hyvä. Raannallakin siihen edellytyksiä löytyy, jos vain mies onnistuu osumaan oikeaan aikaan oikeaan joukkueeseen.

Kimmo Timonen sen sijaan riisui varusteensa viimeistä kertaa ammattilaispelaajana. Syksyllä 1998 alkanut NHL-ura ja nuorena miehenä Kuopiossa startannut harrastus muuttuu jälleen monen työvuoden jälkeen harrastukseksi.

Timonen jättää kaukalot voittajana. Hän julistautui tuohon voittajien kastiin jo tämän kauden ensimmäisen ottelunsa pelatessaan, sillä hän pystyi selättämään jopa henkeään uhanneet veritulpat ja palaamaan kaukaloihin pitkien hoitojen jälkeen.

Timonen jättää kaukalot Stanley Cup –mestarina. Sen tuolle hienolle suomalaiselle kiekkolähettiläälle voi jokainen jääkiekon ystävä suoda. Timonen on vuosien varrella altistanut kroppansa ruhjeille ja arville jokaisessa kuviteltavissa olevassa finaalissa. Hänellä on MM- ja olympiahopeaa, World Cupin kakkossija ja hän ollut häviämässä Stanley Cupin finaalit. Nyt hän pääsee lähtemään kauden viimeisestä pelistä voittajana. Hänen nimensä kaiverretaan Stanley Cupiin, eikä se pokaalin pinnasta ikinä poistu.

Timonen jättää kaukalot saatuaan viimein Suomessakin osakseen sen huomion, jonka 1108 NHL:n runkosarjaottelun mittainen ura ansaitsee. Kiekko-Suomi ja suuri osa pohjoisamerikkalaistakin mediaa pauhasi finaalisarjan alussa siitä, että pääseekö Timonen pelaamaan finaaleissa ja sitä kautta varmistamaan mestaruuden myös virallisesti, jos Chicago voittaisi. Puhuttiin siitä, voiko päävalmentaja Joel Quenneville kohdella näin arvostettua pelaajaa tällä tavalla. Timonen nousi viimein koti-Suomessakin siihen huomioluokkaan, johon hän kuuluu. Stanley Cup -voitto tulee kerrankin pelaajalle vasta arvostuksen todellisen syttymisen jälkeen.

Timonen jättää kaukalot. Sen tajuaa ehkä lopullisesti vasta sitten, kun ensi kaudella kaksikolmeviitosesta Philadelphian tuloksen nähdessään pohtii ensin, paljonkohan Timonen pelasi, ja sitten vasta tajuaa, että ”ai niin, sehän lopetti.”

Timonen jättää kaukaloiden ohella tyhjiön suomalaisten NHL-puolustajien joukkoon. Tätä kaukaloiden herrasmiestä tulee ikävä.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen

Aiheet Artikkelit Markkasen kommentti NHL Pääuutiset Timonen Kimmo