Kolumni: Venäjä – ylimielinen voittaja, s*atanan huono häviäjä

PRAHA. MM-kisat ovat tulleet päätökseen, mutta Kanadan ja Venäjän finaalista riittää jälkipyykkiä.

Sivustomme yhtenä toimittajana paikan päällä ollut ja oleva Ilari Savonen purkaa kolumnissaan finaalin antia yhteen.

***

Viime keväänä Minskissä Venäjä oli tuoreen päävalmentajansa Olegs Znaroksin kanssa varsin vakuuttava. Sillä oli Jevgeni Malkinia ja Aleksandr Ovetshkinia riveissään ja sen peli kulki.

Välierissä Znaroks teki mauttoman tempun ja näytti kurkunleikkausliikettä välierävastustajan Ruotsin vaihtoaitioon päin ja sai siitä yhden ottelun mittaisen toimitsijakiellon.

Znaroksin ei pitänyt saada olla minkäänlaisessa yhteydessä valmennukseen, mutta finaalin aikana monet todisteet näyttivät sen, että hän käytti niin sanottua taskumikkiä ohjeiden jakamiseen.

Ja kun Venäjä voitti finaalin Leijonia vastaan melkoisten tuomarifarssien jälkeen, hyppäsi toimitsijakiellossa ollut Znaroks juhlittuna sankarina jäälle.

Ei häpyä, suoraa ylimielisyyttä.

Mennään vuosi eteenpäin. Saapuu eteen toukokuun päivä numero 17. Venäjä, jolla mukana on lähemmäs olympiatason joukkue, saa vastaansa Kanadan, joka on dominoinut turnausta siihen mennessä.

Kanada myös lähtee viemään peliä selvästi ja pistää homman käytännössä aivan pakettiin toisessa erässä lyömällä taululle jo lukemat 4-0.

Kolmannessa erässä vielä muutamat maalit ja melkoinen löylytys on valmis. Kanada oli dominoivan hyvä ja ei jättänyt millekään selittelylle mitään saumaa.

6-1.

Sitten tullaan siihen häviäjänä olemiseen.

Mennään ensin takaisin Minskiin.

Siellä, Leijonien joukkue kunnioitti vastustajaansa kovan, tunteikkaan finaalin jälkeen, joka herätti paljon keskustelua juurikin esimerkiksi tuomareihin liittyen. Se ei poistunut jäältä esimerkiksi kansallislaulua ennen, vaan odotti sen ja marssi jäältä pois ilman mitään epäkunnioituksia.

Mikä ei tietenkään yllätä. Leijonat osaa hävitä, vaikka joku epäilisikin sitä puolivälieräputoamisen yhteydessä tulleiden Kari Jalosen tuomareista kommentoimisen jälkeen. Ei, Leijonat kunnioittaa voittajaansa. Sitä Jalonen ei missään nimessä horjuttanut mitenkään.

Noh, nyt taas sitten vuodella eteenpäin Prahaan. Mitä tekee Venäjä?

Lähtee estelyistä huolimatta jäältä jo ennen kuin Kanadan kansallislaulu pärähtää soimaan.

Kunnioitus?
Missä pelaa?

Perusteluiksi jäältä poistumisen yhteydessä oli käytetty sitä, että joukkue ei tulisi antamaan kansainväliselle medialle yhtään kommenttia, mikäli heitä ei päästettäisi pois.

Noh, miten sitten lopulta kävi tästä huolimatta?

Vain muutama pelaaja pysähtyi median eteen ja läpi marssi useampi sellainen, joka aivan varmasti osaa antaa kommentteja. Ei. Tarasenkot ja Kovaltshukit päätä heilutellen ohi.

Ovetshkin oli harvoja joka pysähtyi ja häneen ei tarvitse antaa minkäänlaista kritiikkiä. Hän osoitti suoraselkäisyyttä, vaikka ei hirveästi analysoinutkaan murskatappiota.

Mutta hänetkin revittiin pois vain puolen minuutin jutustelun jälkeen.

Ehkä tavalliselle tallaajalle tämä nyt ei ole mitenkään sen suurempi juttu. Antaa tai ei anna kommentteja, elämä ei siitä mihinkään suuntaan horju.

Kaikki tämä osoittaa vain sitä todellista asennetta.

Arvatkaapa oliko suomalaisten kohdalla samaa ongelmaa viime keväänä? No ei ihan ollut.

Voihan tähän toki aina heittää sen kortin esille, että suomalaiset ovat suomalaisia ja venäläiset ovat venäläisiä.

Mutta pitääkö sääntöjen ja hyvien käytöstapojen olla erilaisia näiden kahden tahon välillä kansainvälisissä tapahtumissa?

Olihan se kieltämättä huvittavaa katsoa, miten Venäjän mediapäälliköt oikein käskyttivät pelaajia antamaan pelkästään venäläismedialle kommentteja.

Rehtiä häviämistä. Oikein viimeisen päälle.

Ei otsikon mukainen ilmaisu häviämisestä nyt hirveän ohi mene.

Ilari Savonen, Praha
Twitter: @ilarisavonen