Toimittaja ja Kiekkoministeri Ilari Savonen kertaa sunnuntaina päättyneiden MM-kisojen antia näkökulmien kautta.

Puolivälierässä tipahtaneella Venäjällä ongelmia riitti. Ongelmat tulivat raa’asti esille.

****

Venäjä, maailmanmestari keväällä 2012. Silloin tyrmäävä esitys Jevgeni Malkinin johdolla. Siinä ohessa taituroimassa olivat muuan Pavel Datsjuk, Aleksandr Ovetshkin ja Aleksandr Sjomin.

Kun palaa vielä siihen kevääseen, pitää muistaa se, että ”punakone” meinasi silloinkin kompastua puolivälierissä, kun Norja meinasi järjestää ison yllätyksen.

Siihen turskamaa ei kuitenkaan pystynyt. Tapaturman välttämisen jälkeen Venäjän superyksilöt löivät kutosvaihteen päälle ja jyräsivät niin Suomen kuin Slovakian yli.

Kun siitä hetkestä, joukkueen kapteenin Ilja Nikulinin pokaalin nostosta, edetään tähän päivään, on väliin mahtunut paljon heikkoja suorituksia.

Moskovassa pelatussa EHT-turnauksessa Venäjällä oli kasassa suorastaan olympiatason joukkue Malkinin, Datsjukin, Ovetshkinin, Ilja Kovaltshukin, Aleksander Radulovin ja kumppaneiden johdolla. Silloin se jyräsi muut maat aivan 100-0 ja antoi ilon aihetta venäläisille.

Kevään MM-kisoihin Helsinkiin suurista nimistä liittyivät Kovaltshuk, Radulov ja maalivahtiosastolle NHL-kaksikko Semeon Varlamov sekä Ilja Bryzgalov.

Koko alkusarjan ajan punakone eteni pelkästään kahden veturin voimin. Radulov ja Kovaltshuk olivat ainoat, jotka saivat tulosta aikaan. Muuten meni heikosti.

Leijonat pystyivät iskemään heikkouksiin kiinni, kuten myös USA. Puolivälierissä jälkimmäinen.

Kyseiseen otteluun Venäjä vahvistui vielä Ovetshkinilla, joka pääsi aivan käsittämättömällä tavalla mukaan jalka murtuneena(!). Tietyllä tapaa asiasta tekee vielä naurettavamman sen, että juuri Ovetshkin, rikkinäisellä koivellaan, oli USA-ottelussa joukkueensa ylivoimaisesti paras pelaaja. Muut olivat aivan yössä, suossa ja ties missä.

Kupla puhkesi, kun USA latoi kaksikon Bryzgalov & Varlamov taakse kahdeksan maalia. Tuli hiljaista myös katsomossa viidelle tuhannelle venäläisfanille, jotka innostuivat viheltämään omilleen surkean suorituksen yhteydessä ja sen jälkeen.

Totuus tärähti pahasti verkkokalvoille. Venäjä on tällä hetkellä huono joukkue, joka ratsastaa vain yksilötaidoilla. Haavoittuvainen jättiläinen.

****

Mikä tässä taustalla sitten on? Miten voi olla mahdollista, että viime kevään maailmanmestari päästää puolivälieräottelussa kahdeksan maalia selkänsä taakse?

Onhan se helpostikin mahdollista. USA iski _joukkueena_ kiinni Venäjän heikkouksiin, käänsi peliä nopeasti, meni maalille ja löi paikoista tehokkaasti sisään. Käytti venäläisten tekevät virheet hyväkseen ja oli tyly.

Samalla Kovaltshuk ja Radulov jäivät Pepsit kädessä ihmettelemään sitä, miten ihmeessä tämä on nyt niin vaikeaa. USA piti kiekon pois heiltä, pelasi fiksusti ja käänsi pelin kulun juuri omalta kannalta oikeaksi. Ei antanut punapaitojen tehdä sitä, missä he ovat hyviä. Eli pitämään kiekkoa, iskemään nopeasti vastaan ja luomaan sitä kautta maalipaikkoja.

Siihen kun yhdistettiin vielä nuoren John Gibsonin hyvä maalivahtipeli, oli voiton resepti valmis.

Siinä yksinkertaisesti se, miksi Venäjä hävisi. Se oli jälleen kerran joukkueena aivan umpipaska, etäisyydet viisikon sisällä olivat karmeat, helppoja virheitä tuli koko ajan ja maalivahtipeli mureni muutamien helppojen maalien myötä aivan totaalisesti.

Mutta ei tämä mikään yllätys ole. Venäjä oli koko kevään ajan lopulta hyvin hengetön ja hyvin ohuella materiaalilla eteenpäin porskuttanut joukkue. Sen heikkoudet pystyi aistimaan koko ajan ja suuria viitteitä dominoimisesta ei ollut todellakaan näkyvissä.

Venäjän suurin ongelma on edelleen se, ettei superyksilöistä saa kunnon joukkuetta. Ainakin tähän asti kovaa arvostusta kerännyt Zinetula Biljaletdinov ei pystynyt siihen kunnolla oikeastaan missään vaiheessa. Yksilöt vetivät ja kaikki näytti ruusuiselta, kun tulokset olivat näiden kautta hyviä.

Venäjällä olisi kaikki potentiaali olla erittäin vahva joukkue vuodesta toiseen erinäköisissä karkeloissa. Kun se vain olisi joskus se joukkue. Nykyisin pelkällä yksilölaumalla ei pärjää edes MM-tasolla, varsinkin jos niitä ei ole kuin pari kappaletta. Nytkin joukkue meni yksilöiden sijasta jatkoon, vaikka USA:n kärkipelaajat eivät olleet millään niin vaarallisia kuin Venäjän vastaavat.

Venäjän jääkiekkoliitto ilmoitti nopeasti, että Biljaletdinov jatkaa peräsimessä myös ensi vuoden alkupuolella pelattavissa olympialaisissa.

Silloin haaste on selvä: miten Malkinit, Kovaltshukit, Ovetshkinit, Datsjukit ja kumppanit saadaan edes jollain tapaa yhdistymään joukkueena ja pelaamaan oikeasti tiivistä viisikkopeliä? Kaikki ainekset ovat olemassa, mutta jos juna lähtee väärälle raiteelle, ei se saavuta todellakaan sitä asemaa, minne kotiyleisö Sotshissa sen haluaisi.

Mutta ainakin nyt suuri yleisö näki sen, ettei punakone ole mikään lyömätön mahtavuus.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen