Kolumni: Miksi Jokerit jäi Lukon jalkojen alle?

Runkosarjassa sijalle 10 päätynyt Lukko täräytti jymypommin tiputettuaan runkosarjan ykkösen Jokerit kesälomille puolivälierissä. Toimittaja ja Kiekkoministeri Ilari Savonen pohtii vielä tapahtuneen taustoja.

****

Jokereiden ja Lukon sarja oli hyvin erikoinen. Ensimmäinen ottelu näytti siltä, että jahas, taisi tulla 4-0-marssi Jokereille. Narriryhmä oli kaukalossa kaikilla osa-alueilla selkeästi edellä. Lukko pystyi vain lopussa hieman petraamaan peliään.

Kunnes. Herra nimeltä Justin Azevedo pääsi vauhtiin.

Raumalla väkkärähyökkääjä pamautti tehot 3+1 ollen se isoin ja merkittävin tekijä Lukon voitossa. Noh, eteenpäin.

Takaisin Hartwall Areenalle. Pelit 1-1. Tasainen kamppailu, jossa Jokerit oli jo 3-1-johdossa. Mutta niin vain Azevedon ja ketjukaveri Jerry Ahtolan johdolla raumalaiset tulivat tasoihin. Ja lopulta shokkihoitoa jatkoajalla tarjosi Lauri Tukonen.

Nyt oltiinkin tilanteessa, joka oli jo hieman yllättävä. Takaisin Raumalle.

Tiukka peli, Jokerit johtoon heti alussa, mutta. Kaksi maalia toisen erän puoleen väliin ja Eero Kilpeläinen vaihtoon. Vielä yllättävämpi tilanne. Otteluvoitot 3-1 ja nyt Jokerit olikin selkä seinää vasten.

Mutta ei, mikään ei mennyt suoraan käsikirjoituksen mukaan. Keskiviikkona Helsingissä Jokerit oli vahva ja vakuuttava. Se meni ja pääsi maalille ja iski tehokkaasti paikoistaan osumia. Näytti siltä kuinka se koneisto olisi löytänyt oikean sävelen. Nyt piti vain muuttaa hieman peliä Rauman pienempää askia varten.

Tasoerot sarjan avausottelussa ja viidennessä olivat selkeitä. Se tässä luokin ison kummastuttavan pointin kokonaiskuvaan.

Mutta viidennen pelin jälkeen tuli se katastrofi. Narriryhmä ei päässyt yhtään Rauman pelin alussa omaan juttuunsa kiinni ja Lukko tarjosi taas sitä shokkihoitoa kolmella maalilla. Kilpeläinen jälleen vaihtoon ja Frans Tuohimaa tolppien väliin.

Sen jälkeen Jokerit sai peliään parempaan kuosiin, mutta ei tarpeeksi hyvään. Semir Ben-Amor kavensi, mutta se oli laiha lohtu. Maailmanmestarimaalivahti Petri Vehanen oli huikea ja sen jälkeen oli aika juhlien.

Lukolla oli vatsaepidemiaa sun muuta, mutta se sai jälleen rehellisesti paljon enemmän irti koko joukkueesta kuin Jokerit.

Siinä tarinan kulku. Mutta mikä oikeastaan ratkaisi lopulta sarjan Lukon eduksi?

****

Heti ensimmäisenä on kiinnitettävä katseet kärkipelaajiin, joiden onnistumisten osuus on erittäin tärkeässä asemassa pudotuspeleissä. Jo oikeastaan tässä kategoriassa Lukko ratkaisi sarjan voiton.

Azevedo, Ahtola, Vehanen, Teemu Nurmi. Kaikki olivat tikissä. Azevedo iski hurjat pisteet 7+4=11 sarjan kuudessa ottelussa. Vertailun vuoksi vastustajan ”ykköshyökkääjä” Ilari Filppula teki tehot 1+3=4.

Erityisesti Raumalla kaikki joukkueen kärkipelaajat olivat ihmeen kohmeessa. Kukaan ei päässyt lähellekään parasta osaamistasoaan. Onhan se kuvastavaa, jos Ben-Amor on suurimmassa vastuussa maalinteosta näissä kamppailussa. Tai myös Jani Rita, joka toki oikeasti pelasi hyvin.

Mutta missä oli Filppula? Oliko huhuttu polvivamma niin iso tekijä valojen himmentymisessä? Miten hän ei noussut millään pelejä kääntäväksi pelaajaksi kokonaiskuvassa?

Missä oli Teuvo Teräväinen? Tai Markus Nordlund? Tai Jarkko Ruutu? Mitä he saivat aikaan?

Eivät yhtikäs mitään voittamisen kannalta. He olivat isoimpia nimiä, jotka jäivät pitkässä juoksussa alle oman tasonsa.

Vaikka budjeteissa joukkueet eivät eroa paljoa toisistaan, oli Jokerit selvästi paremmalla rakenteella liikenteessä. Toki, olihan sillä katsomossa Steve Moses, Jesse Winchester ja suurimman osan ajasta Ben Eaves. Oli niitä loukkaantumisia myös Lukolla, se täytyy muistaa.

Raumalaiset saivat vain niin paljon paremman lopputuloksen irti kärkipelaajistaan. Jokerit ei löytänyt lääkkeitä Azevedon pysäyttämiseen kuin sarjan avauspelissä. Maalilla Vehanen pysyi koko ajan sopivan lämpimänä ja osoitti sen, miksi hän on edelleen aivan maan kärkitason veskareita.

Missä erot sitten tarkalleen tulivat sarjan sisällä?

****

Vaikka tämänkin sarjan yhteydessä puhuttiin paljon maalintekotehokkuudesta, voitti Jokerit tasakentällisin tehdyt maalit lukemin 12-10. Toki fakta on se, että itse maalipaikkoja sillä oli huomattavasti enemmän kuin Lukolla.

Täten kääntäisin hieman pois syyttelyjä valmennusjohdon osalta. Joukkue voitti illasta toiseen maalipaikat ja pelin virtaukset olivat koko ajan positiivisia. Tulos on kuitenkin heikko, se pitää kaiken keskellä aina muistaa. Tulosta pitää kunnioittaa.

Erikoistilanteiden sarakkeessa vaakakuppi kääntyi puolestaan Lukon suuntaan, sillä raumalaiset tekivät kuusi erikoistilannemaalia Jokereiden kolmea vastaan.

Tässä kategoriassa näkyy pitkälti kärkipelaajien tasoerot. Lukolta erityisesti Azevedo heilutti reppua ahkerasti ylivoimalla, kun taas Jokereilla oli kovista nimistä huolimatta hankalaa.

Paljon pohdittavaa jäikin Jokereiden leiriin.

– Miksi kärkipelaajat katosivat kuvasta liian pahasti?

– Miksi Kilpeläinen maalilla oli niin aseeton esimerkiksi Azevedoa vastaan?

– Miksi Raumalla joukkue ei saanut millään omaa peliään rullaamaan kovan taklauspelin ja pitkien hyökkäyksien kautta?

Lukolle ja päävalmentaja Risto Dufvalle tämä oli jo toinen jackpot. Kärppien lyöminen Villi kortti- kierroksella vaati myös ison kasan tuuria mukaan, mutta tässä sarjassa joukkue oli pitkässä juoksussa erityisesti tuloksen kannalta parempi. Sen voitot nojasivat pitkälti tulikuumiin pelaajiin. Ja sitä kautta niitä eroja vain tulee pudotuspeleissä.

Tämä oli opettavainen sarja ennen kaikkea Jokereille. Ja samalla tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että vaikka jäisit runkosarjassa sijalle 10, on kaikki mahdollista.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen