Mikseivät pienten paikkakuntien divariseurat voisi tehdä kausikorteistaan jotain sellaista, joka kannattajille tyrkytettävän vuosittaisen menoerän sijaan olisikin kaikkia seuran sidosryhmiä hyödyttävä tuote?

Mitähän ihmiset jossain Kalajoella tai Kotkassa tuumaisivat, jos paikallisen kiekkoseuran kausikortilla yht’äkkiä saisikin alennusta paikallisesta lounasravintolasta, urheiluliikkeestä, autokorjaamolta jne. siten, että kortilla saatavien etujen summa ylittäisi reilusti kausikortin hankintahinnan?

Ja sen lisäksi sillä kortilla vielä pääsisi näkemään kaikki kotiottelut?

Vaikea mennä sanomaan, revittäisiinkö tällaiset kausikortit käsistä, mutta taatusti ainakin niiden myynti helpottuisi selkeästi. Niitä alkaisivat kysellä paljon laajemmat kansalaispiirit kuin paikalliset kiekkoniilot aina kauden alkaessa. Kotijoukkueen taakse saataisiin paljon enemmän kannattajia, jos kaikki kausikorttiin liitetyt edut olisivat voimassa niin pitkään kuin kotipelejä riittää. Siinä ainakin puolet pitäjän väestä suorastaan rukoilisi kotijoukkueen selvittävän tiensä loppusarjaan.

Jos sitä kausikortin parturialennusta pääsisi käyttämään vielä kerran ennen kesälomien alkamista?

Homma itsessään ei ole mikään mahdoton tai edes vaikea toteuttaa. Ei tarvita mitään muuta kuin puuhamies/-nainen, joka menee kysymään vaikka avainsuutarilta, että ”jos olisi olemassa sellainen tapa mainostaa, joka ei maksa mitään ellei se tuo asiakkaita, niin ottaisitko?”

On tietysti olemassa yksi itseriittoinen ihmistyyppi, joka jostain syystä kuvittelee yrityksensä olevan niin erinomaista laatua, ettei sitä tarvitse missään mainostaa ja he mielellään kertovatkin vuolaasti kuinka erinomaisissa kantimissa heidän yritystensä asiat ovat. Onneksi he ovat pieni vähemmistö yrittäjien joukossa. Kaikkien muiden kanssa voikin esittelyn jälkeen alkaa sorvata sitä etua, minkä yritys tarjoaa sinne tulevalle asiakkaalle.

Ravintoloilta saa yleensä tutustumistarjouksena kaksi annosta yhden hinnalla tai pienemmissä paikoissa kymmenennet pullakahvit ilmaiseksi. Tuo ”kymmenes kerta ilmaiseksi” toimii erinomaisesti myös parturi-kampaamoissa, kosmetologeilla ja muillakin erilaisen palvelun tarjoajilla. Joku muu voi puolestaan myöntää kausikortin haltijalle jatkuvan 15 % alennuksen. Riippuu myytävästä tuotteesta/palvelusta.

Joka tapauksessa tuollainen etuja sisältävä kausikortti on jollekin Suomi-sarjan kiekkojoukkueelle paljon helpompi myydä kuin pelkkä kausikortti, jolla pääsee otteluihin ilmaiseksi kauden mittaan. Etuja ja alennuksia sisältävän kausikortin saattaa hankkia ihminen vailla mitään aikomusta käydä jäähallilla päinkään, kunhan edut ovat kohdallaan.

Etukausikortti on kuvio, jossa on vain voittajia. Kiekkoseura myy enemmän kausikortteja, seuran kannattajat saavat kausikorttinsa ilmaiseksi käytettyjen alennusten muodossa ja paikalliset yritykset saavat lisää asiakkaita, kun ihmiset tulevat joukolla maistamaan uuden paikan ruokia, kokeilemaan uutta palvelua jne. Samalla se auttaa tekemään paikkakunnan kiekkoseurasta sellaista ”koko kylän juttua”, josta taatusti puhutaan ainakin silloin, kun kortit ensimmäisen kerran tulevat myyntiin.

Suomalaiset ovat tunnetusti vähän ujoja lähtemään ainakaan ensimmäisinä mukaan yhtään mihinkään uuteen. Mikään ei varmaankaan estä livauttamasta mukaan houkuteltavalle yrittäjälle yhtä kausikorttia, kun kerran ”tälle yhteiselle asialle” lähtee. Tulee kumminkin hallille jonkun kaverinsa kanssa.

Toki voi olla, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, mutta sinä päivänä kun ne vanhat konstit eivät enää riitä, täytyy etenkin talousalueensa kakkos- ja kolmosseuroissa alkaa ajatella asioita uudella tavalla.