Isänpäivänä päättyneen Karjala-turnauksen jälkeen pinnalle nousivat siellä täällä puheet, joiden mukaan ”Liigan taso on huono”, kun ”Suomi sukelsi nimenomaan liigajoukkueella kahteen tappioon”. Liigassa ei kuulemma riitä pelaajia kansainväliselle tasolle tarpeeksi leveästi – ”johan sen näytti B-joukkueen räpeltäminen”.
Mainitut ajatusmallit ovat suorastaan pöyristyttäviä. Vai että ei riitä Liigasta miehiä kansainväliselle huipulle?
Totta se on, että Suomen suoritus oli heikohko, jos nyt ei huomioida Ruotsi-pelin upeaa kiriä. Venäjää vastaan tuli kuokkaan nolosti 2-6, ja tehottomasta Tsekki-pelistä leijonalauma otti takkiin luvuin 0-2. Mutta samalla leijona meni jatkuvasti eteenpäin.
Ja asioissa tuppaa olemaan aina kaksi puolta. Vai mitä ajatuksia herättivät maalivahti Sami Rajaniemen, pakki Axel Rindellin tai tsekkipuolustaja Jakub Galvasin panokset? Sivustomme nosti Rajaniemen ja Galvasin perustellusti turnauksen tähdistökenttään. Päävalmentaja Jukka Jalonen ei halunnut nostaa Leijonista yksilöitä esille turnauksen päätyttyä, mutta nosti sitten kuitenkin Rajaniemen tapetille. Iltalehden toimittaja Sasha Huttunen kehui Jukurien suomalaiskaksikkoa Leijonien parhaaksi.
Juttu jatkuu…
Pelaajia, jotka edustavat Liigassa sitä joukkuetta, joka ei joidenkin höpöhöpöjuttujen mukaan edes kuulu pääsarjaan. Vai että ei riitä Liigasta miehiä kansainväliselle huipulle?
Leijonaluotsi Jaloselle on nostettava hattua. Hän otti mukaan haastajia, antoi mahdollisuuden, ja johti joukkonsa voittoon nousujohteisen turnauksen päätteeksi. Esimerkiksi Rajaniemen ja Rindellin tuntuemukset ovat taatusti hienot: Maajoukkuedebyytit, voitto, kehuja, ja jälkimmäiselle jo aiemmin NHL-varaus. Tämän kappaleen mainitut seikat palvelevat sekä liigakiekkoa että leijonalätkää.
Rajaniemi, Rindell ja Galvas nauttivat Jukureissa isoa vastuuta, kovassa sarjassa. Rindell on seurassa toiseksi eniten peliaikaa nauttiva ja Galvaskin kolmanneksi eniten. Tottahan se on, ettei Jukurit puske maailmalle pelaajia kuin Kärpät konsanaan, mutta toisinaan laatu korvaa määrän.
Liigan hyvä kansainvälinen taso tarkoittaa sitä, että tuorehko tulokas Jukurit on yleensä lähtökohtaisesti vastaanottaja omissa peleissään. Ja se ei taas ole missään tapauksessa huono seikka, kun mietitään mainittujen veijareiden steppejä Liigasta maajoukkueisiin. Johan Liigan kovan kansainvälisen tason todisti pelaajien ennakkoluulottomat, onnistuneet ja kehutut vireet Karjala-turnauksessa.
Tavallaan se on jopa koomista, että Liigan tasoa haukutaan, mutta samaan aikaan haukutun “Mestis-joukkueen” ukot olivat Karjala-turnauksen ykkösnimiä.