LAHTI. Liigan seuraajat tietävät, että lahtelainen jääkiekko, Pelicans, on ollut yksi sarjan oudoimmista tapauksista viime vuosina. Turkoosinutut ovat pystyneet runkosarjassa kolmanneksi, mutta seuraavana keväänä joukkue on romahtanut ulos pudotuspeleistä.
Vaihtelevan joukkuemenestyksen takana Pelicans on tuupannut maailmalle nimiä kuitenkin hämmentävään tahtiin – nimet ja niiden määrä kestää vertailun suurempiikin organisaatioihin. Yksi lupaavimmista nimistä on mainioiden Oliwer Kasken, Jussi Olkinuoran tai vaikkapa Juhani Tyrväisen perässä Jesse Ylönen (arkistokuvassa). Suomen lupaavin vuonna 1999 syntynyt hyökkääjä.
Jatkuvasti oikeita asioita
Pelicansin liigajoukkueessa kolmatta kauttaan pelaava Ylönen on näyttänyt Lahden ja Nuorten Leijonien matkassa jo useat kerrat hämmentävän hyvin toimivan vahvuuden: Pelaaja osaa asettua ratkaisijan rooliin tai työjuhdan saappaisiin – ensiksi mainittua hän on ollut kummassakin, ja jälkimmäistä Pelicansissa.
Oikea laitahyökkääjä avasi Nuorten Leijonien maalihanat vuoden 2019 alle 20-vuotiaiden MM-kisojen välierässä ja loppuottelussa. Noiden kisojen päätteeksi suomalaisten kauloihin ripustettiin kultamitalit. Lahtelainenkin yleisö on saanut nauttia maaleista, mutta kun Pelicansissa laituri on yksi merkittävimmistä avainpelaajista monen eri pelillisen seikan näkökulmasta, on rooli ollut myös toisenlainen.
Perjantain liiga-avauksessa oli tavallaan hyvä, ettei käsistään taitava ja näppärä, hyväliikkeinen ja ennen kaikkea puolustuspelaamisestakin kärryillä oleva Ylönen ollut parhaimmillaan. Nähtiin, että vähemmänkin nappisuoritus ei ole kuitenkaan riman alitus.
Ylönen toi kiekkoa ylivoimalla hyökkäysalueelle, kiusasi ja huitoi takakarvaajan paikalla sen, minkä jouti, ei flopannut missään puolella. Kun Ylönen meni kulmaan tavoittelemaan kiekkoa, ehti hän ennen pikkumustan nappaamista katsoa ympärilleen ja sen jälkeen joko tarttua pikkumustaan tai asettaa itsensä ottamaan taklausta vastaan.
Maailmanmestari Juha Ylösen poika, pikakiituri on saanut silminnähden voimaa ja kovuutta, ja perjantaina 3-1-voitossa Sportia vastaan se kostautui parilla jäähyllä. Ei kuitenkaan tuomittavaa, vaan pikemminkin inhimillistä – kakkosista toisen joku olisi saattanut jättää viheltämättä.
Kristian Vesalainen, Eeli Tolvanen, Aleksi Heponiemi, Joni Ikonen, Lauri Pajuniemi. Ysisysejä, joista etenkin ehkä Jokerien Tolvanen on ollut ja TPS:n Pajuniemi on nyt isosti tapetilla odotusten takia.
Montreal Canadiensin kakkoskierroksen 35. varaus on nähnyt sekä hyvän että totaalisen onnettoman kauden Liigassa, ja samalla hän itse on ollut pelistä toiseen vähintäänkin hyvällä tasolla – keskiverrossa liigajoukkueessa. Hyvän sekä huonoimman suorituksen välinen ero on minimaalisempi kuin kellään mainituista.