Yllättävä yhtälö? Liigassakin käynyt “taparikollinen” jäähykeisarista tuomariksi – “Jos pelaaja sanoo, että “haista p*ska”, niin kyllä mä sanon samalla lailla takaisin”

LAHTI. Mestiksessä liki 400 minuuttia jäähyjä, eräänlainen taparikollinen, mutta pelaajauran jälkeen tuomarina?

Yhtälö, joka ei kieltämättä kuulosta ihan miltään maailman perinteisimmältä. Kun päijäthämäläisen kiekkoilun omanlainen ikoni Ville-Veikko Väkeväinen lopetti pelaajauransa kauteen 2017-18, vaihtoi hän taparikollisesta tuomariksi.

Taparikollinen sanana lienee oikeutettu, kun sitä käytti pakin ex-joukkue Heinolan Peliitat eräässä jutussaan ennen karsintaottelusarjaa, jossa Heinolaan saapui Väkeväisen silloinen joukkue JHT.

– Olihan mulla jäähyminuutteja paljon, Liigassa Pelicansin paitaa viidessä pelissä kantanut Väkeväinen sanoo nauraen alkuun.

– Suunsoittoa tuli tehtyä aika paljon. Mutta olihan esimerkiksi Jari Levonen aika tulisieluinen pelaaja ja ihan kohtalaisen hyvin se puhalsi pilliin! nastolalaislähtöinen heittää.

Yhtälö, taparikollisesta tuomariksi, ei siis olekaan mikään maailman kummallisin.

– Pitää koittaa viheltää niin, että peli pysyy hanskassa.

Noin 250 Mestis-ottelua urallaan pelannut Väkeväinen aloitti syksyllä kolmannen kautensa tuomarina. Hän on toiminut vain ja ainoastaan erotuomarina muun muassa U18 SM-sarjassa ja Mestiksessä. Kun mies vaikuttaa Päijät-Hämeessä, on ensi talvena ohjelmassa todennäköisesti myös Peliittojen kotipeli.

– Ehkä! Olin viime vuonna viheltää siellä Suomen Cupin pelejä, ei siinä sillee mitään erikoista.

Argumentointia

Peliitoissa ei pelaa enää yhtään sellaista soturia, joka olisi edustanut joukkuetta Väkeväisen aikoina kausina 2011-15. Erikoista kohtaamista ei siis tule, mutta huuteluita voi olla luvassa – niitä toki tulee jotakuinkin saman verran pelaajille, ja tuomareille.

– Yleensä siihen on syynä kummallakin joku maali tai jäähy. Jos sellainen menee ohi tuomarilta, niin sitten siihen reagoiminen on oikeutettua.

Tuomaroinnissa on paljon samaa kuin isyydessä. Väkeväisen lapset ovat yläasteiässä ja pian esikouluiässä, joten kasvatusta hänen elämässä riittää kaukalossa ja sen ulkopuolella. Nuorten kiekossa voi joutua joskus perustelemaan asioita juurta jaksaen.

– Jollain tavalla tuolla ollaan johtajia ja auttaahan tämä siten lastenkasvatukseen – mitä sanon heille ja miten he uskovat sen.

Joskus argumentointi nuortenkin pelaajien kanssa menee tasolle “jerryn heittäminen”.

– Välillä voi mennä sanat sekaisin, jos sanoo jotain nopeasti. Ja jos pelaaja sanoo, että “haista p*ska”, niin kyllä mä sanon samalla lailla takaisin. Niin kauan, kun puhutaan asiallisesti, niin mäkin puhun.

– Hyvillä fiiliksin kaukalosta on kuitenkin himaan lähdetty.

Nuoret eivät ota pientä jerryä pahalla.

– Ei! Ja se pitää kestää itekkin.

Väkeväisen liikkeestä, luistelusta ja huudoista kaukalossa – siis ohjeista esimerkiksi kiekon sulkemisesta kulmaan – huomaa sen, että miehellä on takana pitkä pelaajaura. Henkilöstöpalvelu Heimolla Lahdessa työskentelevä Väkeväinen pelasi miesjoukkuepelejä kausina 2005-18.

– Pelaajauraa voi käyttää argumenttina silloin tällöin. Pelissä voi käydä tunteet kuumina, vaikka ei olisi tapahtunut mitään erityistä. Välillä on hyvä sanoa, että keskitytään peliin.

Lätkää, mutta ei lätkäjätkä

Nuorten lasten isä ei ole varsinainen lätkäjätkä, vaikka jääkiekko elämää leimaakin.

– Mua on kiinnostanu aina olla mukana lätkässä, ja joskus mietin, että uran jälkeen miten – olisiko valmentaja, vai mitä? Päädyin tähän, tämä vie vähemmän aikaa kuin valmentaminen.

– Tykkään tästä, mutta kotona kiekko ei näy ihan älyttömästi. Katotaan kyllä jääkiekkoa, muttei hengitetä sitä poikien kanssa. Nuorempi aloitti lapsi-vanhempi-luistelukoulussa, vanhempi pelaa jalkapalloa.

– Onhan tämä hieno laji!

Tuomariuralla Väkeväinen haluaisi nousta Liigaan.

– Tai mahdollisimman kovalle tasolle ainakin, mutta ei sillä tavalla, että menettäisin yöunia. Oon tossa henkilöstöpalvelu Heimossa töissä samalla.

Vaikka Väkeväinen on viheltänyt toistaiseksi pääasiassa nuorten pelejä, on hän päässyt näkemään toinen toistaan kovempia pelimanneja.

– Joo, muutamia pelaajia jää mieleen, että on ollut hyviä. Sit ne keitä on kattonut sillä tavalla A-nuorten peleissä, ovat jo Liigassa mukana.

Väkeväisen ura loppui Suomi-sarjassa, jossa hän loisti. Pelaaja iski kaikkiaan 123 pelissä tehot 20+74=94 (-12). Hän voitti sarjassa mitalisuoran, mutta mielessä pelaajauralta on yksi toinenkin muisto.

Tuomas Pöyhönen sanoi mulle yhdessä pelissä, että sanoppa vielä sanakin, niin lähdet suihkuun. Mulla oli kymppi alla, ja pakkohan sitä oli kokeilla. Suihkuun lähdettiin…

– Kalajoella meillä oli hyvä joukkue, jossa panostettiin. Oltiin hyvissä hotelleissa yötä. Mutta jos oot maanantaista perjantaihin 40 tuntia töissä ja viikonloppuna pelimatkalla, niin lepo jää aika minimiin, oikealta ampunut ex-pakki naurahtaa.

– Ja sit ollaan tuhat kilsaa bussissa. Aika moni ajattelisi, että “en todellakaa lähtisi tuohon ikinä”. Mutta reilun parinkymmenen hyvän tyypin kaa saa matkustaa! Sinänsä olen ja sinänsä en ole etuoikeutettu, sosiaalisen ja vekkulin oloinen Väkeväinen jatkaa veistelyään.

– Ura loppu siihen, että nostettiin JHT:ssa kannua. Se on nyt mielessä päällimmäisenä.

Normaalihko arki maistuu urallaan selkäongelmista kärsineelle päijäthämäläiselle.

– Nyt nautitaan tästä, pääsen olee enemmän himassa! Voin ottaa vaikka päiväunet.

Liigasta ulkomaille

Pelicansin paidassa kaudella 2005-06 pelatut liigapelit ovat nekin jääneet mieliin.

– Olin parikymppinen, eikä sitä osannut ajatella sillee, että ne olisi olleet ainoot. Ajattelin, että “tästä se lähtee”. Ulkomaan keikat oli tosi opettavaisia, siellä oli hauskaa.

Väkeväinen pelasi Itävallassa kaudella 2013-14 ja Ranskassa maan pääsarjaa osan kaudesta 2015-16.

– Itävallassa oli useempi suomalainen ja pelimatkat Sloveniaan kesti bussilla 12 tuntia. Yhdellä paluumatkalla otettii veto Toni Saarisen kanssa, että kumpi pystyy juomaan olutta enemmän käymättä kusella. Kyllä siellä kaikenlaista tapahtui.

Mestis on muuttunut Väkeväisen kausista 2006-16 valtavasti.

– Huomaahan sen pelaajien i’istä. Muistan, että aikoinaan Vaasassa oli vastassa kolmekymppisiä äijiä. Pelaajabudjetit olivat lähempänä miljoonaa, nyt alle satatuhatta melkee kaikilla. Ei ihan ammattilaissarjaksi voi sanoa, vaikka muutaman pelin olen päässyt viheltämään ja sen kautta näkemään, että hyviä pelaajia on tosi paljon.

– Joku asiahan siellä on muuttunut, kun ei ole enää kokeneita äijiä mukana.