Tänään alkaa Liiga-kevään todennäköisesti kiihkein pudotuspelisarja, kun rakkaat viholliset, naapurikaupunkien joukkueet Porin Ässät ja Rauman Lukko luistelevat Isomäen jäähallin jäälle.

Valitettavasti tämä sarja kestää pisimmilläänkin vain viisi päivää. Torstaina pelataan Raumalla, ja lauantaina vielä mahdollisesti Porissa.

Lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi oli myös Ässien ja Lukon edellinen pudotuspelisarja keväällä 1992. Tuolloin pelattiin neljännen kerran kuuden joukkueen karkeloiksi laajennettuja pudotuspelejä, ja puolivälierissä tarvittiin vain kaksi voittoa välieriin etenemiseksi.

Lukko ja Ässät olivat sijoittuneet runkosarjassa neljänneksi ja viidenneksi tasapistein. Kumpikin keräsi 44 ottelusta 49 pistettä. Lukon maaliero oli parempi, joten sarja aloitettiin Raumalla.

Lukko oli edellisenä keväänä selvittänyt liigakarsinnassa Oulun Kärpät, Ässille kyseessä oli toinen liigakausi nöyryyttävän divarikäynnin jälkeen.

Ilmapiiri joukkueiden ja naapurikaupunkien välillä oli ottelujen alla käsinkosketeltavan sähköinen, suorastaan räjähdysaltis.

[nosto tasoitus=”oikea”]Pori, perjantai, pudotuspelit, Lukko. Jokainen tietää, mitä se tarkoittaa.[/nosto]

Vihanpito sai absurdeja, jälkikäteen täysin naurettavalta tuntuvia, piirteitä. Lukon silloinen toimitusjohtaja Timo Johansson esimerkiksi kieltäytyi myymästä sarjan avanneeseen Lukon kotiotteluun lippuja Ässien kannattajille, kuten Yle tänään kirjoitti.

Päätös tietysti suututti porilaiset Ässien johtoporrasta myöten. Ässien toimitusjohtaja Lasse Heikkilä tuomitsi tempun lapselliseksi taktikoinniksi, ”johon vain raumalaiset pystyvät”.

Ässät voitti ensimmäisen, torstaina 19. maaliskuuta Rauman Äijänsuolla pelatun ottelun puhtaasti 4–1.

Seuraavana iltana matkustettiin Poriin.

* * *

Pori, perjantai-ilta, pudotuspelit, vastassa Lukko.

Jokainen koskaan Porissa ja Isomäessä käynyt tietää sanomattakin, mitä se tarkoittaa. Muut voivat yrittää arvailla.

[nosto tasoitus=”oikea”]Se kiekko pysähtyi korvaani.[/nosto]

Olin tuohon aikaan, 14-vuotiaana, kova Lukko-fani. Käytännössä kaikki kotipelit käytiin katsomassa kaverien kanssa, ja jokunen vuosi aiemmin olimme alkaneet kulkea Rauman paikallislehden Länsi-Suomen toimittajan Asko Tanhuanpään kyydissä myös joissakin vieraspeleissä.

Noin vuosi aiemmin, kaudella 1990–91, olimme olleet nykyisen musiikkimogulin Erikssonin Antin kanssa Isomäen seisomakatsomon edessä olevan käytävän etummaisella rivillä, arviolta kahden metrin päässä kaukalon laidasta sijainneen metalliputken takana, aivan Lukon vaihtoaition vieressä.

Tuohon aikaan kaikissa kaukaloissa ei ollut pleksejä kuin päädyissä. Eli kohdallamme, vaihtoaition vieressä, meidät erotti kaukalosta vain se pari metriä ja plankki.

Lukossa ainoan kautensa pelannut puolustaja Jari Parviainen (muistaakseni numero 3), latasi omalta puolustusalueelta röpelöisen purkukiekon suoraan kaukalon laidan yli.

Se kiekko pysähtyi korvaani.

[nosto tasoitus=”oikea”]Yleisö huomasi Lukko-paitani ja puhkesi valtaviin suosionosoituksiin.[/nosto]

Seisomakatsomossa alkoi infernaalinen ”sika, sika!” -mylvintä. Päälläni oli pikkuveljeltäni lainaamani Lukko-paita (itse pelasin yläasteaikana Laitilan Jyskeessä). Kun sain Lukon vaihtoaitiosta jääpussin ja minut vedettiin vähän syrjemmälle hoivattavaksi, yleisö huomasi Lukko-paitani ja puhkesi valtaviin suosionosoituksiin.

Se oli sitä Ässät–Lukko-henkeä aidoimmillaan.

Seuraavassa Ässien kotipelissä muuten oli laitettu pleksit myös vaihtoaitioiden ja päätyjen väliin.

* * *

Mutta se perjantai, maaliskuun 20. päivä vuonna 1992.

Olin taas Askon kyydissä Isomäessä. Mukana oli tietysti myös valokuvaaja, jo edesmennyt legenda Kai Jalonen.

Tällä kertaa olin takapenkillä yksin. En muista tarkasti, miksi. Ehkä syy oli se, että seurojen välisen vihanpidon seurauksena myöskään Lukon kannattajille ei myyty kovin monta lippua tähän otteluun.

[nosto tasoitus=”oikea”]Porilaisten riemu purkautui erikoisella tavalla. Lukon päävalmentajaa Matti Keinosta lyötiin.[/nosto]

En myöskään muista, miten onnistuin saamaan pääsylipun. Mutta siellä minä olin, yhtenä harvoista Lukko-faneista, naapurin Riialta lainatun Lukko-lipun kanssa, noin kuusituhantisen mylvivän ja vellovan porilaislauman keskellä.

Muistan, että jo ottelun aikana sain kuulla armotonta kuittailua porilaisilta, ja epäilemättä siellä vähän tönittiinkin.

Ässät oli kaukalossa aivan suvereeni isäntä: 4–0 ja välieriin suoraan kahdella tylyllä voitolla.

Porilaisten riemu purkautui erikoisella, melko… voisiko sanoa porilaisella, tavalla. Oli riemun seassa varmasti myös paljon tuskaa, pahaa oloa ja turhautumista – ainakin siinä oli valtavasti vahingoniloa.

Vaihtoaitiosta pois kävellyttä Lukon legendaarista ex-pelaajaa ja silloista päävalmentajaa Matti ”Mölli” Keinosta lyötiin pelin jälkeen takaraivoon.

– Pahimmat iskut vastaanotti Lukon päävalmentaja Matti Keinonen, Yle kirjoitti tänään.

Ei ottanut.

Mutta vain Keinosen saamat iskut päätyivät lehtiin.

* * *

[nosto tasoitus=”oikea”]Viimeinen ä-kirjain oli tuskin ehtinyt ulos suustani, kun nyrkki heilahti.[/nosto]

Pelin jälkeen kävelin pettyneenä odottamaan Askoa ja ”Jallua” Länsi-Suomen auton viereen.

Auton kyljessä olevista maalauksista tyhmempikin saattoi päätellä, mistä kaupungista auto oli parkkipaikalle tullut.

Silti auton luo käveli kolmen aikuisen miehen seurue, jonka neropatti tuli kysymään minulta, mistä kaupungista olen kotoisin.

Nyökkäsin kohti Lukko-lippuani ja vastasin, että ”miltä näyttää”.

Viimeinen ä-kirjain oli tuskin ehtinyt ulos suustani, kun nyrkki heilahti. Ehdin kääntää päätäni sen verran, että nyrkki osui takaraivooni – aivan kuten ”Möllilläkin”.

Iskun jälkeen kolmikko lähti kovaa vauhtia juoksemaan karkuun. Minua, 14-vuotiasta hintelää teinipoikaa.

Olin tietysti tapauksesta melko järkyttynyt, ja kun Asko ja Jallu ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen saapuivat, kerroin heille, mitä oli tapahtunut.

[nosto tasoitus=”oikea”]Jos Asko olisi saanut nyrkkisankarin kiinni, porilainen ei olisi lähtenyt paikalta elävänä.[/nosto]

Harvoin, jos koskaan, olen nähnyt isoa miestä niin eläimellisen raivon vallassa kuin Asko tuolloin oli.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että onneksi nämä kolme miestä tosiaan lähtivät äkkiä juoksemaan kauas tapahtumapaikalta. Asko on nimittäin erittäin jykevä mies, ja etenkin vielä tuohon aikaan varsin… impulsiivinen

Luulen, että jos Asko olisi siinä mielentilassa saanut minua lyöneen nyrkkisankarin kiinni, porilainen ei olisi lähtenyt paikalta elävänä. Se ei olisi ollut kovin kaunis luku Lukon ja Ässien väliseen riitaisaan ja ajoittain väkivaltaiseenkin historiaan.

* * *

On melko käsittämätöntä, että tuon illan jälkeen Lukko ja Ässät kohtaavat pudotuspeleissä vasta tänään, lähes 26 vuotta myöhemmin.

Sittemmin Ässät on pelannut finaaleissa (2006), välttänyt putoamisen yhden tolppalaukauksen marginaalilla (2009) ja voittanut Suomen mestaruuden (2013).

Lukko taas… on ollut monella kaudella ihan hyvä.

[nosto tasoitus=”oikea”]Olen jollakin omituisella tavalla alkanut pitää porilaisesta mielenlaadusta.[/nosto]

Tuon kuuman ja ikimuistoisen Isomäen illan jälkeen olen jollakin omituisella tavalla alkanut pitää porilaisesta mielenlaadusta. Siitä vahvasta tunteesta, kuumasta sykkeestä, suoranaisesta kiihkosta, alkukantaisesta voimasta, jolla porilaiset Poriin, porilaisuuteen ja erityisesti Ässiin suhtautuvat.

Eikä Ässät ole jättänyt porilaisia kylmäksi, kuten edellä olevasta tiivistyksestä voi päätellä.

Jos Suomessa haluaa jääkiekko-ottelussa kokea elämyksiä, kannattaa suunnata perjantai- tai lauantai-iltana Isomäkeen. Viikonloppuisin se elämys on asteen – tai pitäisikö sanoa promillen – vielä normaaliakin kiihkeämpi.

Monella tapaa olisikin toivottavaa, että tämän kevään Ässät–Lukko-sarja ratkeaisi vasta lauantaina Isomäessä.

Mutta toivottavasti tällä kertaa siellä ei vedellä ketään turpaan.

Aiheet Ässät Jari Parviainen Liiga Lukko Pääuutiset